| .Aava valtameri muuttaa muotoaan alituisesti. Siinä voidaan havaita paikallisia lämpötilan, suolapitoisuuden ja muiden mittavien osatekijöiden vaihteluja. Yleensä ottaen valtameret kuitenkin ovat suuria tasaajia: ne tasoittavat ääriarvoja. Kun jollakin alueella veden suolapitoisuus kasvaa, vesi tulee raskaammaksi, ja sen virtaus muuttuu niin, että vähemmän suolaista vettä virtaa tilalle. Sama pätee myös lämpötilaan. Kun vesi viilenee jollakin alueella, käynnistyy ketjureaktio. Tai itse asiassa reaktio muistuttaa polkumyllyn toimintaa, koska se on aina jossakin määrin jatkuvaa ja käsittää koko maailmanlaajuisen kiertosysteemin. Tällä tavoin valtameressä tapahtuvat luonnolliset muutokset tasaantuvat - näin ainakin teoriassa.
Nykyihmisen jätteidenhävittämismenetelmät asettavat tämän teorian kovalle koetukselle. Mereen upotetaan valtaisia määriä sekä luonnollisia että keinotekoisia tuotteita, eikä tämä upotustyö suinkaan tapahdu verkkaisesti. Meri sen sijaan on hitaasti toimiva systeemi.
Meren mekanismit eivät kerta kaikkiaan sovellu jatkuvasti lisääntyvien jätteiden poistamiseen. |
 |
Aika on oleellinen tekijä vesimassojen sekoittumisessa ja virtailussa. Hyökyaallot ja hurrikaanit voivat antaa valheellisen vaikutelman silmänräpäyksessä tapahtuvasta toiminnasta. Syvien vesien ikä kuitenkin kertoo todenmukaisemmin tapahtumien luonteesta. Syvissä vesissä on hiukkasia ja liuenneita aineita, jotka ovat jatkaneet kiertoaan maapallon ympäri vuosisatoja. Galilein aikoihin sattuneen ekologisen katastrofin jälkiä on vieläkin näkyvissä. Tuolloin huuhtoutui Välimereen muun muassa valtaisia määriä arsenikkia sisältäviä painovärejä.
Ne voidaan edelleenkin rekisteröidä kertyneinä kasveihin ja eläimiin tai syviin merivirtoihin, jotka hitaasti kuljettavat aineksia Välimeressä sijaitsevista lähtökohdista Atlanttiin ja edelleen maapallon ympäri.
Juuri tämä valtameren hidas kiertoliike tekee merestä erityisen herkän saastumiselle ja vieläpä melko pienelle saastemäärille pienille suhteessa valtamerien tilavuuteen. Meren mekanismit eivät yksinkertaisesti sovellu jatkuvasti lisääntyvien teollisuusjätteiden ja asutuksen jätevesien poistamiseen. |
| Kun esine on täyttänyt tehtävänsä tai se on lakannut huvittamasta meitä, se muiden jätteiden tavoin usein löytää tiensä lopulta mereen. |
Siinä yksi syy miksi esimerkiksi satama-alue voi olla pahasti saastunut, vaikka muutaman kilometrin päässä rannikosta vesi on vielä melkoisen puhdasta. Toisaalta jätteiden upottaminen nopeasti virtaavaan merivirtaan, kuten Golfvirtaan, ei sekään ole käyttökelpoinen ratkaisu. Tuloksena saattaa olla nimittäin keskellä valtamerta virtaava saastunut »joki».
Ihminen käsitti varhain, kuinka hullua oman pesän likaaminen on. Jätteiden hävittäminen on ollut pulmana jo vuosisatoja. Ongelman mittakaava on vain kuitenkin äkkiä muuttunut. Pilaantuvat vedet ovat nykypäivän huolenaihe, joka on käynyt entistä polttavämmäksi, kun saastuneet juomavesivarat ovat aiheuttaneet kulkutauteja. Tilannetta on pyritty parantamaan jätteidenkäsittelylaitoksilla, joissa jätteet - samoin kuin käyttökelpoinen vesikin — käsitellään ja saatetaan uudelleen kiertoon. |
Jätteiden käsittelyssäkin on ongelmansa. Siihen liittyviä nykyisiä kauhunaiheita ovat bakteereita kantavat madot, joita löydettiin vuonna 1960. Tohtori Shih Lu Chang huomasi, että sukkulamatoja voi esiintyä muuten täysin puhtaassa juomavedessä. Nämä madot lisääntyvät jätteidenkäsittelylaitoksilla, ja lisäksi ne kestävät veden kloorauksen. Sukkulamadot ovat tauteja aiheuttavien bakteerien ja virusten mahdollisia kantajia.
Alamme vasta käsittää, kuinka paljon helpompaa on saastuttaa vesiä kuin puhdistaa niitä. |
|
