Jatkoa sivulta 2.

Unelias eläin.

Kolmioravut syövät yleensä jätteitä ja raatoja. Ne ovat melko hitaita eläimiä ja suojautuvat vihollisiltaan mieluummin naamioitumalla kuin turvautumalla pakoon. Tämä hitaus saattaa olla yhteydessä veren korkeaan magnesiumpitoisuuteen; magnesiumillahan on tunnetusti unettava vaikutus.
Yksi merieliöiden suurimpia fysiologisia vaikeuksia onkin pitää oma mineraalikoostumuksensa tiettyyn rajaan saakka riippumattomana ympäristön mineraaleista. Kolmioravun veren magnesiumpitoisuus on sama kuin meriveden, mikä näyttää osoittavan, että se ei pysty estämään tämän aineen imeytymistä elimistöönsä. Tässä se eroaa tavallisesta vihreästä ravusta, jolla on herkkä säätelykyky ja joka, päin vastoin kuin kolmioravut, liikkuu pitkiä matkoja suolaisissa merenlahdissa.

Kuorenluonti ja muodonvaihdokset.

Toisiaan seuraavat toukka-asteet ovat tunnusomaisia tämän äyriäisryhmän yksilönkehitykselle. Ensin on kaksi zoea-astetta, jolloin toukka on suurisilmäinen, pitkäpyrstöinen, ja sillä on kaksi suurta piikkiä, joista toinen suippenee edessä eräänlaiseksi alaspäin kääntyväksi nokaksi ja toinen on pystyssä selässä. Sitten seuraa megaleps-aste. Lopulta toukasta tulee pienikokoinen rapu, joka enää vain suurenee. Kasvu vaatii ajoittaisia kuorenluonteja. Rapu pudottaa pois vanhan kuorensa voidakseen lisätä kokoaan.

Taitava naamioituja.

Eläinmaailmassa on monia esimerkkejä naamioitumisesta. Monet kolmioravut asustavat pysyvästi merenpohjassa, josta ne eivät erotu piikikkään kuorensa ja väriensä ansiosta. Intian valtameren koralliriutoilla elävä Parthenope investigatoris muistuttaa suuresti pientä korallinpalasta. Monet lajit pystyvät vaihtelemaan kuorensa väriä ympäristön mukaan. Eräät naamioituvat toden teolla: ne peittävät selkäkilpensä levillä, sienillä ja muilla eliöillä,

jotka pysyvät paikallaan joko ravun suusta tulevan liimamaisen eritteen avulla tai, kuten useimmissa tapauksissa, tarttuvat ravun selkää tiheästi peittäviin harjamaisiin, koukkupäisiin tai kärhimäisiin piikkeihin. Trooppisten alueiden riutoilla elävä Camposcia retusa -laji on naamioituksensa värikylläisyyden ansiosta saanut nimen harlekiinirapu.

Ne irrottivat ympäristöön sopimattoman naamionsa ja korvasivat levät sienillä. Kalifornian rannikon kolmiorapu Podochela hemphilli peittää itsensä punaisilla levillä, ja ollessaan kalliolla paikoillaan se ruumistaan huojuttaen liikuttelee leviä täydentääkseen vaikutelmaa. Kovan nälän yllättäessä se saattaa haukata palasen valepuvustaan. Naamioitumisensa taidokkuuden vuoksi kolmiorapua on joskus pidetty älykkäänä. Itse asiassa on kuitenkin niin, että tällainen äyriäinen, jolta on poistettu »aivojen» yläosa kokonaan, pystyy yhä naamioitumaan tarkoituksenmukaisesti. Jättiläistaskurapu naamioi selkäkilpensä vain nuorena ja luopuu tästä tavasta tullessaan niin suureksi, että pystyy puolustautumaan.

Otsapiikki on pitkien jalkojen ohella kolmiorapujen tunnusomainen piirre. Pleistacantha oryx - lajilla se on erittäin kehittynyt.