Merten salaisuudet 1976 nro: 07

Munien veteenlasku. Tämä putkimato laskee juuri muniaan veteen. Munat eivät saa mitään suojaa emoltaan, vaan niiden hedelmöitys ja kehitys ovat täysin sattuman varassa.

Kemiallista viestintää. Nämä monisukasmadot eivät pysty liikkumaan. Kemiallisten viestien avulla ne onnistuvat laskemaan siittiöt ja munat veteen samanaikaisesti.

Putkimatoja elää mm. Catalinasaaren rannikolla. Ne kuuluvat nivelmatojen pääjaksoon, ja harvasukasmatoihin kuuluvasta kastemadosta poiketen ne ovat monisukasmatoja. Putkimadot elävät enimmäkseen vedessä, ovat usein kirkasvärisiä, ja niillä on hauraita lonkeromaisia lisäkkeitä.
Putkimatoja esiintyy laskuveden rajan alapuolella useimmilla trooppisilla ja lauhkeilla rannikoilla. Ne kasvavat 7—10 senttimetrin pituisiksi ja elävät näkinkenkään kiinnittyneinä tai koralliin tai kiveen hautautuneina. Ne muodostavat kalkkikivieritteistä koostuvan, epäsäännöllisesti kiertyneen kovan putken, jonka sisällä ne elävät lisääntymisaikaa lukuun ottamatta.

Putken päästä työntyy esiin sulkamaisia, usein kauniin värisiä kiduksia, jotka pyydystävät pintavesien planktonin pohjaan vajoavia hiukkasia. Vaaran uhatessa putkimato vetää nämä ulokkeet sisälle ja sulkee putkensa suuaukon kuin tulpalla.
Putkimadot lisääntyvät suvullisesti siittiöistä ja munasoluista. Koska nämä madot eivät ole kovin liikkuvaisia, hedelmöitys on melko sattumanvaraista. Mainingit kuljettavat munia milloin mihinkin suuntaan. Munasolujen ja siittiöiden samanaikainen veteenlasku on välttämätöntä, jotta hedelmöitys onnistuisi.