Merten salaisuudet 1976 nro: 07
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon |
Tämä kala asustaa Tyynenmeren koralliriutoilla. Papukaijakalan kummankin leuan hampaat ovat yhtyneet, ja näin kalalle on kehittynyt voimakas »nokka». Tämän nokan ja kirkkaiden värien vuoksi kalaa on alettu kutsua papukaijakalaksi. Se käyttää ravinnokseen korallirankoja. Nokallaan papukaijakala puree koralliriutoista paloja, jotka se hienontaa nieluhampaillaan. Papukaijakala onkin melkoinen riuttojen hävittäjä.
 |
Valaiden murhenäytelmä Mustimpia lukuja saalistajaihmisen historiassa on valaiden teurastaminen lähes sukupuuttoon. Näitä viehättäviä ja varsin älykkäitä nisäkkäitä on pyydetty törkeästi riistäen, kunnes eräät lajit on vasta viime hetkellä saatu rauhoitetuiksi. Ei kuitenkaan ole päästy sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden avulla voitaisiin taata valaiden tulevaisuus. |
| Miksi tilanne on sitten päässyt näin pahaksi? Yksi ilmeinen syy on se, että valtameriä pidetään ei kenenkään alueena, jota kaikki saavat vapaasti käyttää hyväkseen, mutta josta ei kenenkään tarvitse kantaa vastuuta. Tosin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin valaanpyynti ratkaisevasti tehostui, perustettiin Kansainvälinen valaanpyynti-komissio. Tämä elin ei kuitenkaan ole täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Pikemminkin siitä on tullut ryöstöpyynnin tuki, joka ei piittaa luonnonsuojelujärjestöjen suosituksista ja ohjeista. Niinpä kun YK:n ympäristönsuojelukonferenssi vaati vuonna 1972, että valaanpyynti olisi lopetettava kymmeneksi vuodeksi, valaanpyyntikomissio päätti äänestyksen jälkeen sallia pyynnin jatkumisen. Näin valaskannat hupenevat tasaisesti. Nykyaikana ei yksikään valaslaji ole tosin tuhoutunut suoranaisesti sukupuuttoon, mutta suurvalaiden lukumäärä on kuitenkin laskenut romahdusmaisesti. Selkeän kuvan tilanteen huolestuttavuudesta saa tarkastelemalla |
kolmen valaslajin, sinivalaan, grönlanninvalaan ((B)kuva alla) ja sillivalaan määrissä tapahtuneita muutoksia. Sinivalas ja grönlanninvalas ovat kokonaan rauhoitettuja, ja sillivalaan pyynti sallitaan tietyillä alueilla määrättynä ajanjaksoina. Sinivalas oli pyytäjien halutuin saalis. Pyynti tehostui 1860-luvulla, jolloin otettiin käyttöön harppuunatykki. (Räjähtävät harppuunat ovat niin julma metsästysväline, että niiden käyttö maaeläimiä vastaan todennäköisesti kiellettäisiin.) Sinivalaiden alkuperäiseksi kannaksi on arvioitu reilut 200000 eläintä. Toiveikkaimmat arviot ilmoittavat Sinivalaiden nykyiseksi määräksi suunnilleen 20000 yksilöä, mutta niitä saattaa olla jäljellä pelkästään 10000 eläintä. Jokin aika sitten jopa uskottiin, että sinivalaiden määrä olisi laskenut niin alhaiseksi, ettei kannan elpyminen olisi mahdollista. Valtameret ovat laajoja, ja otaksuttiin, että koiraat ja naaraat eivät kertakaikkiaan löydä toisiaan kyllin usein voidakseen saada jälkeläisiä. Naarashan synnyttää Jatkuu sivulla 31 |
 |
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
