| Merten salaisuudet 1977 nro: 01 | |
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |
| Uusinta kehitystä | |
Tavanomainen avoin, omavarainen paineilma-laite on avannut miljoonille ihmisille meren maailman. Kaikista saatavilla olevista hengityslaitteista se on ehdottomasti helpoin ja turvallisin aloittelijalle. Paineilmalaitteessa käytetyn hapen ja typen seoksen asettamien rajoitusten lisäksi itse laitekin aiheuttaa silti omat rajoituksensa. Se on hankalakäyttöinen ja varsin raskas; ilmassa se painaa yli 20 kiloa. Venttiili, joka päästää ilmaa paineilmasäiliöstä, toimii hyvin äänekkäästi vedessä, joka johtaa ääntä paljon paremmin kuin ilma. Sukeltajan uloshengitys ei ole ainoastaan äänekästä, vaan se muodostaa myös selvästi näkyviä kuplia, jotka säikäyttävät merieläimet tiehensä. Koska laite on avoin, sukeltaja käyttää syvällä suuren määrän kaasua suhteellisen lyhyessä ajassa. Iso kahden säiliön yksikkö riittää kahden tunnin työskentelyyn noin kymmenen metrin syvyydessä. Noin 60 metrin syvyydessä se riittää vain puolen tunnin kevyeen työskentelyyn. Tässä ei ole otettu huomioon paineentasausvaihetta, joka kestää tällaisen sukelluksen jälkeen puolitoista tuntia. Avoimen hengityslaitteen toiminta-ajan pidentämiseksi olisi välttämätöntä kierrättää neutraalia kaasua, koska se ei ole likaantunutta eikä sitä siksi tarvitse poistaa laitteesta. Happi on annosteltava paineella, joka vastaa 20—40 prosenttia yhden ilmakehän paineesta. Ulos-hengitetty hiilidioksidi täytyy poistaa laitteesta, jotta sukeltaja pysyisi hyväkuntoisena. Useatkin valmistajat ovat toteuttaneet tämän tarpeen melkein samanaikaisesti. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi Beckmanin Electrolung, Westinhousen Krasberg ja General Electricin Mark 10. Yleensä niissä käytetään neutraalina kaasuna heliumia. Hengityskaasuseoksen säätö ja valvonta sujuu elektronisesti. Näin sukeltaja tietää, milloin hapen osapaine poikkeaa siedettävän rajoista. |
|
Säädinten käynnistämä elektroninen venttiili toimittaa happea automaattisesti. Hengityksessä muodostuva hiilidioksidi huuhtoutuu kemialliseen imukanisteriin. Hätätilanteessa ja siirtyessään paineentasauksen myöhemmissä vaiheissa puhtaaseen happeen sukeltaja voi käynnistää käsillään sähköisten keuhkojen toiminnan. Laitteet toimivat äänettömästi eivätkä muodosta kuplia. Niitä on kokeiltu painekammioissa 500 metrin syvyyttä vastaavissa olosuhteissa ja meressä vähän yli sadan metrin syvyydessä. Kun kaasusäiliöt on täytetty äärimmilleen, sukeltaja voi pysytellä missä tahansa syvyydessä neljästä kuuteen tuntiin, mikäli paineentasaukseen käytetään kammiota tai toista laitetta. Tällaisten suljettujen laitteiden tärkeimpiä varusteita ovat hengityspussin hapen osapainetta mittaavat säätimet. Ne ovat polarografisia säätimiä, joiden kehittämä sähkövirta siirtyy sukeltajan ranteessa olevaan kelloa muistuttavaan mittariin ja sähköventtiileihin, jotka automaattisesti säätelevät hapen virtausta ja pitävät sen sopivana. Näiden pitkälle kehitettyjen suljettujen laitteiden ansiosta ihminen on kyennyt oleskelemaan meressä entistä kauemmin ja entistä syvemmällä. Kaikesta huolimatta nämä retket ovat kuitenkin olleet melko lyhytaikaisia. Menetelmään liittyy yhä vaaroja. Mahdollisuuksien parantuessa sukeltaja saattaa mennä liian syvälle tai viipyä vedessä liian kauan ja joutuu siksi vaikeuksiin. Niinpä nämä laitteet soveltuvat toistaiseksi vain ammattisukeltajien tai sotilassukeltajien käyttöön. Paineilmalaitteet ovat edelleen ainoita välineitä, joita käytettäessä ollaan varmasti selvillä hengityskaasun täsmällisestä koostumuksesta ja paineesta. |
|
| ©2013 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |