Merten salaisuudet 1977 nro: 35
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Hylyn vankina

Laulua pohjasta painike

Key Westin rannikon edustalla Floridassa lojuu pohjassa yksi niistä monista Yhdysvaltain merivoimien aluksista, jotka on katsottu palvelukseen kelpaamattomiksi ja jotka on siksi upotettu. Kyseessä on toisen maailmansodan aikaisen hävittäjän hylky. Merentutkijat olivat kiinnostuneita mahdollisuudesta tehdä siitä keinotekoinen riutta, joka voisi vetää puoleensa tutkimisen arvoisia meren eläimiä. Jotta asia saataisiin selväksi, laskeutui paineentasausalus Sea-Link tutkimaan hylkyä päällisin puolin. Sea-Link on sukellusalus, jossa on kaksi erillistä osastoa. Nämä osastot eivät ole mitenkään yhteydessä toisiinsa. Aluksen ohjaaja Archibald Mentzies ja tarkkailija, meribiologi Robert Meek, olivat etumaisessa läpinäkyvässä akryylipallossa. Taempana oleva suurempi osasto oli tiiviisti suljettu alumiinikammio, jonka painetta voitiin säädellä.

Tuona sunnuntaina takimmaisessa kammiossa olevat miehet, Albert Stover ja E. Clayton Link, eivät olleet ottaneet mukaansa sukellusvarusteita. Oltuaan tunnin ajan suorittamassa tehtäväänsä he jäivät sadan metrin syvyydessä kiinni köysiin ja hylynkappaleisiin. Heidän hätämerkkinsä pani alulle pelastustyöt, jotka kestivät kiduttavat 32 tuntia. Pelastussukellusvene Tringa, laivaston sukelluskello ja merentutkimusalus A. B. Wood tulivat tukialus Sea Diverin avuksi onnettomuuspaikalle. Molemmissa Sea-Linkin osastoissa ilmanpuhdistus tapahtui

sea-ling
Johnson-Sea-Link nostetaan tukialukseensa. Vuonna 1973 tämä kääpiösukellusvene jäi kiinni merenpohjassa olevan hylyn köysiin ja mastoihin, ja ennen kuin se saatiin irrotetuksi, kaksi miehistöön kuuluvaa ehti kuolla hiilidioksidimyrkytykseen ja kylmään.

Baralymejärjestelmän avulla. Alumiini kuitenkin johtaa lämpöä paremmin kuin akryyli, ja kun lämpötila takimmaisessa osastossa laski yli 20 asteesta alle 5 asteeseen puhdistusjärjestelmän hiilidioksidin imemiskyky aleni puoleen. Kun hengitysilman hiilidioksidin määrä alkoi kahdenkymmenen kahden tunnin kuluttua vaarallisesti nousta, takaosaston miehet säätivät kammion paineen vastaamaan veden painetta 25 metrin syvyydessä ja tehostivat sitten heliumin ja hapen tuloa. Helium lisäsi kylmyyttä, koska sillä on erinomainen lämmönpidätyskyky.

Ensimmäiset pelastussukeltajat huomasivat etteivät he pääsisi sukellusveneen lähelle, koska se oli kokonaan sotkeutunut köysiin ja mastoihin. Sukelluskello laskettiin pohjaan, mutta voimakas virta haittasi tehokasta työskentelyä. Vedenalaisen television avulla merentutkimusaluksen onnistui saada naara kääpiösukellusveneeseen, ja se nostettiin pinnalle. Etumaisessa osastossa olleet miehet viettivät puolitoista tuntia paineentasauskammiossa ja olivat sitten aivan kunnossa. Kun takimmaisen osaston paine oli tasattu, löydettiin molemmat siellä olevat kuolleina. He olivat hiilidioksidimyrkytyksen, hapenpuutteen ja kylmän uhreja; viimeksi mainittu oli kuolemaa jouduttava tekijä. Toinen uhreista oli kääpiösukellusveneen suunnittelijan Edwin Linkin poika. Link oli koko ajan seurannut pelastustoimia Sea Diverista.
 
©2014 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
ylös