Bussikuski

Tarinan on kirjoittanut:ja muokannut Jonés

Nuoret tapaavat toisensa ja rakastuvat, menevät sänkyyn ja...

Oli Hämärää ja satoi räntää. Oli lokakuun loppu. Istuin hämärässä olohuoneessa, radio soitti jotakin ulkolaista hidasta ja kaunista melodiaa. Sanoista en ymmärtänyt mitään muuta kun, että se oli rakkauslaulu. Ainakin siitä ymmärsin sanat. Darling ja Honey.

Aamupäivällä sain puhelun, työpaikaltani yksi hyvä kaveri oli joutunut sairaalaan, hän oli liukastunut telineillä ja pudonnut. Minulla sattui olemaan pitkästä aikaa vapaata. Siksi en ollut itse töissä.

Hörppiessäni kahvia, radiosta tuli säätiedostus. Ja eteläsuomeen on saapumassa myrskyrintama, lunta saattaa paikoittain sataa 20 cm. Varautukaa liukkaaseen ja sohjoiseen säähän. Perhana mietin. Kukahan mahtaa aurata työmaan pihan, että päästään töihin huomenna. No kun homma yleensä oli minun vastuullani.

Se veti mielen ennestäänkin synkäksi, kun ajattelin, miten työmaalla porukat kettuilee, kun ei heti pääse hommiin käsiksi. No oli miten oli. Tuumin, ja siemailin synkkyyksissäni kahvia.

Kello lähenteli kolmea iltapäivällä, mutta tuntui kun olisi jo myöhäinen ilta. Mitäpä jos lähtisin heittämään pari kaljaa paikalliseen bubiin, ajattelin, ei sentään huomenna kumminkin mentävä hommiin. Joten viihdykettä ei olisi. Kuuntelin siinä mietteissäni radiota, siellä tuli joku toivekonsertti, et saa soittaa ja toivoa kappaletta. Mietin, kehtaisinko soittaa. Ja päätin rohkaistua.

Kenellekä sitä lähettäisi terveisiä? Kuka kuuntelee radiota tähän aikaan päivästä. No tuttu bussikuski, jonka muistan. Hänellä oli pitkät tummat hiukset, nätit kasvot, kuin enkelillä. Hän oli noin 160 cm. pitkä hieman pyöreä, mutta ei lihava. Tunsin hänet koska olin joskus matkustanut hänen bussissaan, ja ainoana asiakkaana tietysti.

Kaivoin kapulan pöydältä, ja näpyttelin numeron, pari, ehkä kolme tuuttausta, ja radiosta vastattiin. Toivoin Frederik – Kesän Kuningatar kappaletta.  Ja Terveiset Bussikuskille, joka ajaa 49 linjaa.  Jos muistaa minut. Iltamatkustaja.
Romanttinen mielikuvitus laukkasi puhelun jälkeen mieleeni, mutta karkotin sen. Radiosta kajahti toivomani iskelmä. Huokaus. Missähän se minun kesän kuningatar mahtaa vaellella, ja kuunteliko hän radiota.

Meni joku vartti, ja olin syventynyt omiin ajatuksiini, kun havahduin radioon, juontaja höpötti, että 49 -linjan bussista kuski, toivoi juuri Arja Havakan – Lokki kappaletta, ja lähetti terveisiä yksinäiselle matkustajalle. Soita odotan.

Nielaisin. Kappale alkoi soida radiosta. Muistelin viime kesää, kun matkustin bussissa yksin. Enkä saanut silmiäni irti kuskista, jolta pyysin puhelinnumeroa, puoliksi vitsillä. Olin silloin hiukan hiprakassa, mutta sain kun sainkin numeron.

En ollut kehdannut soittaa, mutta ajatellut häntä usein. Valitsin numeron, puhelin piippasi pari kolme kertaa, ja heleän tyttömäinen ääni vastasi.

- Juulia. No Masa tässä, pyysit soittamaan. Ai, Milloinka – Kuului, mutta arvasin sen olevan hämäystä.

- No radion kautta. No montako kaunotarta teitä ajaa 49 – linjaa.

- Ei kovinkaan moni, kuului hieman salaperäiseltä kuulostava vastaus.

- Jos tänään nousisit bussiin puoli 5 aikaan, voisit tavata yhden niistä, kuului salaperäinen lisäys.

Nielaisin. Minulla olisi noin tunti aikaa kävellä linjan viimeiselle pysäkille, ja nousta kyytiin.

- No mitä laitan ylle, jotta tunnistat yksinäisen matkustajan, heitin salakähmäisesti takaisin.

- Olisiko musta pipo ja joku kiva takki. Muista laittaa heijastin roikkumaan vasemmalle puolelle.

Lopetettiin puhelu. Josko tää nyt olisi totta ja tapaisin kaunottaren, mitä salaa himoitsin. Valmistauduin, ja lähdin ulos räntäsateeseen talsimaan. Keli ei ollut mikään hyvä, mutta toivottavasti palkinto odottaa.

Lähestyin linjan 49 päätepysäkkiä. Vilkaisin kelloa, se oli 20 yli 4. joten bussin pitäisi saapua 10 minuutin päästä. Kiskoin takkini kaulusta pystympään, ja katselin melkein autiota katua, en tiedä mikä minuun meni, mutta aloin miettimään, kuitenkin jos tämä on piruilua. Hämmästykseni olikin erikoinen, kun se tapahtui. Noin 5 minuuttia, ennen kuin bussin aika oli kuulin kuin joku tuli pysäkille. Tarkemmin katsottuani, huomasin noin 25 vuotiaan kaunottaren, tummat kivat kutrit ja kasvot kuin enkelin. Astui pysäkille.

- Moi, hän aloitti. Terve, aloin vähän jäykästi.

Hämärässä en heti nähnyt tytön kaikkia muotoja, hänellä oli yllään paksu tummahko untuvatäytteinen takki, ja tumma pipo, punertava kaulahuivi. Silmät katselivat kiinteän tutkivasti minua.

- Mihin ajattelit tänään matkustaa, tyttö kysyi.

- No, aloitin. Jos, keskustaan.

- Niin minäkin ajattelin, tyttö vastasi.

Hymy levisi tuon enkelin kasvoille. Bussi tuli, valoissa näin tarkemmin, että tässä se oli, bussikuski, joka oli ajanut 49 - linjaa. Maksoin, ja menin keskikohteille. Tyttö tuli perässä, ja istui viereeni. Ja Aloitti keskustelun.

- Mä oon Juulia. Ja mä oon Se Masa.

- Joo. En ole unohtanut sinua, vaikka kesästä onkin aikaa.

- Et kuitenkaan aja nyt, aloin hieman epävarmana keskustelun, kun en oikein tiennyt mitä sanoa.

- Joo, aloitti Juulia, Se oli määräaikainen työ. Olin harjoittelemassa, saan vasta bussikortin muutaman viikon päästä.

- No, aloitin. Mulla ei ole kovin erikoinen työ. Rakennetaan porukalla elementti-taloja, meitä on 4 henkeä. Ja yks liukastu just telineillä.

- No, käviks sen pahasti, Kysyi Juulia.

- En tiedä, muuta kun että se on lasareetissa.

- Ikävää.

- Niinhän se.

Vedin hiukan henkeä. Bussi huristeli hiljalleen eteenpäin. Lähestyen keskustaa.

- No, mihis haluaisit mennä. Olisiko joku kiva leffa mitään?

- Käy.

Juulian kasvoissa ja silmissä syttyi kiilto, enkä voinut olla katselamatta hänen huultensa kaarta, joka oli yhtä hymyä. Nousimme bussista keskustan pysäkillä, ja menimme katsomaan Finkinon elokuvatarjontaa. Siellä oli hetkisen kuluttua alkamassa, kotimainen romanttinen Klassikko elokuva. Joten suuntasimme siihen.

Istuimme vierekkäisessä penkissä, ja pidimme toisiamme kädestä kiinni. Kun valot sammuivat, ja elokuvan tunnusmusiikki alkoi, Juulia painoi päänsä olkapäätäni vasten, ja huokaisi.

Puin pojalle kaapista löytämäni sukat jotka ulottui reiteen ja punaiset, kiiltävät, löysät shortsit, sekä harmaan hupparin.
- Okei, poju, tules ovesta ja anna mulle joku paperi joka on siis sun tokari, ysin syystodistus, ja sun numerot on pudonneet, ja olet vaikeana..
- Okei....

- Olen odottanut koko kesän ja syksyn, että tulisit. Mutta et tullut. Olen ajatellut sinua siitä lähtien kun näin sinut ensikertaa tulevan bussiin.

- Niin minäkin ajattelin sinua, tunnustin. En vain uskaltanut soittaa ennemmin. Onneksi satuit kuuntelemaan radiota.

- Joo, mä kuuntelen aina radiota, en oikein ole osannut olla ilman sitä. Se tuo turvallisuutta, varsinkin kun ajaa pimeällä yksin.

- Niinhän se.

Keskityimme katselemaan elokuvaa. Siinä Mies jahtasi nuorta tyttöä, ja tämä juoksi rantaan. Sitten mies saavutti tytön, ja kaappasi tämän syliinsä, ja suuteli tätä.

- Juulia huokaisi taas, kuinka romanttista.

– Joo. Mitäpä muuta olisin osannutkaan sanoa. Hetken taas keskityimme katselemaan toisiamme, ja kuin naps. Se tapahtui. Juulia kietoi kätensä kaulani ympärille ja suuteli minua. Hetkeen en meinannut saada henkeä, kuuman kiihkeän huulien suudellessa omiani.

Tunsin polton, minkä himokkaat suudelmat aiheuttivat. Kiedoin itse myös käteni Juulian ympärille, olimme toisissamme kiinni kuin takiaiset. Havahduimme kun elokuvasta oli menossa lopputekstit. Sali oli jo tyhjentynyt. Juuri kukaan ei ollut jaksanut katsoa niin tylsää elokuvaa, eikä mekään siitä erityisemmin katseltu.
Lähdettiin käsikkäin kävelemään.

- Mihis me sitten. Kello tuli puoli 7. Olisiko kahvi mitään.

- Joo käyhän se. Mentiin Juulian kanssa Läheiseen kahvilaan. Se oli pieni ja tunkkainen, kuin entisajan kaljabaari, Käryävät tupakan natsat ja juoppojen örinä vain puuttui.
Joimme latet. Sitten ehdotin,

- että mitä jos mentäisiin mun luokseni, kun ei täällä räntäsateessakaan viitsi olla. Juulia oli heti valmis. Joten kävelimme bussi pysäkille. Juulia tarttui yhä tiiviimmin kiinni minuun.

- Mua pelottaa, hän sopersi. – Mikä sinua pelottaa? Sain kysytyksi. Tämä pimeys. Pidä minusta lujemmin kiinni.

Kiedoin käteni Juulian ympärille, ja vedin hänet lähemmäksi itseäni. Suutelin häntä kiihkeästi, tunsin kuinka sieluni alkoi vapautua synkkyydestään. Tämä voisi olla lopultakin muuta kuin, masentava päivä. Suutelimme toisiamme pitkään. Bussi saapui. Mentiin istumaan. Bussi huristeli liikkeelle.

- Kuuntele, aloitti Juulia. Olimme ainoat matkustajat Bussissa, Radiosta soi juuri ja juuri kuuluvalla äänellä, Mona Caritan – Soita mulle.

- Joo, en ole soittanut, aloitin. Mutta nythän me nähtiin. Saat tänään näyttää paljon muutakin kuin tämän näkemisen, aloitti Juulia. Mitähän tuohon voi sanoa? Ei mitään.

- Ehkä, vastasin, ehkä minulla on jotakin näytettävää, änkytin.

Pääsimme oikealle pysäkille, ja nousimme pois bussista. Kävelimme kohden läheistä kerrostaloa, missä asuin.  Sisälle päästyämme, ei paljon sanoja tarvittu. Juulia riisui takkinsa, piponsa, sekä talvikenkänsä eteiseen. Minä myös riisuin vahvemmat vaatteet pois.
Istuuduimme olohuoneen sohvalle.

- Haluaisitko jotain, kysyin. Kahvia, teetä.

- Joo, sinut. Hän vastasi.

Nielaisin. Tyttö oli kuumana kuin hellakoukku. En koskaan ollut nähnyt kenenkään olevan noin kiihkeä. Juulia riisui puseronsa, se oli jonkinlainen neule. Itselläni oli flanellinen kauluspaita. Sitten hän riisui farkkunsa, alta paljastui seksikkäät trikoo kalsarit. Puseron alla oli vain kireä toppi. Joka paljasti hänen muodokkaat kurvinsa. Rinnat olivat kuin kaksi suurta omenaa, joita hetkenpäästä toivottavasti pääsen maistamaan.

Suudeltiin jälleen kiihkeästi. Sitten Juulia tarttui paitaani, ja avasi napit, heitin sen pois. Hänen ihanat sormensa, avasivat farkkujeni napit. Heitin nekin pois. Viileässä kämpässä joka oli hämärä, olin pelkät bokserit jalassa tuon ihanuuden edessä.
En itsekään aikaillut, vaan riisuin Juulian topin pois, vapauttaen hänen rintansa. Ja sitten oli vuorossa trikoiset kalsarit. Niiden alta paljastui valkoiset stringit, jotka olivat edestä märän läiskän peittämät.

Tyttö oli aivan mahdottomassa kiihkossa, enkä itsekään pystynyt halujani peittelemään, minulla pullotti jo melkoisesti boksereissa. Kaadoin Juulian Sohvalle, ja aloin nuolemaan ja imemään hänen rintojansa. Huokailut täyttivät huoneen.

Riisuin Stringit pois, ja katselin kauniisti sheivattua karvatuppoa, jonka alta paljastui häpyhuulet ja klitoris. Aloin nuolemaan niitä himolla, imuroiden suuhuni Juulian pillun nesteet.
Nautinnon huokailut yltyivät, ja kuulosti hiukan sille, kuin olisi seasta kuulunut pieniä kiljahduksia. Pillu supisteli ja sykki, kieleni tahdissa, lantio heilui hivenen, ei aikaakaan kun kuului kova kiljahdus ja huokaus. Juulia sai orgasmin.

Lopetin nuolemisen. Nyt vaihdoimme, Juulia riisui bokserini pois, vapauttaen seisovan kullini. Hän tarttui oitis kiinni siitä, ja alkoi nuolemaan ja imemään. Se tuntui satumaisen ihanalta. Voisitko kohta lopettaa, sanoin, mä tulen kohta sun samettiseen suuhus.

Suihin oton seasta, kuului vain epämääräistä mutinaa, sain siitä selvää vain, ”ei haittaa”. Juulia jatkoi imuttamista ja runkkaamista. Ei mennyt kauaakaan, kun räjähdin ja purin mällini Juulian ihanaan suuhun. Tyttö vain katseli tyytyväisenä, ja nieli koko satsin. Ja alkoi vielä nuolemaan kulliani. Voisipa sitä tunnetta kuvata sanoin.
Silitin Juulian ihania hiuksia, ja katselin tuota ihanuutta. Suudeltiin jälleen. Hetken kuluttua, kullini alkoi jälleen herätä.

- Mennään makuuhuoneeseen sanoin. Minulla oli tuplaleveä jenkkisänky. Joten siihen mahtui vallan mainiosti kaksi.

Sitten tiedä mitä tapahtui, yhtäkkiä huomasin olevani sängyssä selälläni ja Juulia ratsasti kiihkeästi kullillani, se upposi kuin seiväs peltoon. Huokaukset ja huohotukset, sekä kiljahdukset täyttivät makuuhuoneen. Hetkisen vielä ja tulisin, ajattelin. Juulia vain kiristi tahtia, ja kiljahdukset lisääntyivät, kauaa ei enää voi kestää laukeamatta, mutta kestin vielä. Tahti vain kiihtyi, nyt pakotus alkoi olemaan niin voimakas, että parit vedot ja kuti on irti, samassa kun aloin tuntea saavani, räjähti Juulia, pillu supisteli niin voimakkaasti kullini ympärillä, että tulin hänen sisuksiinsa.

- Olet ihana, huohotti Juulia vieläkin hengästyneenä äskeisestä sessiosta.

- Niin sinäkin, sain sanotuksi.

Hetkisen katselimme toisiamme, kunnes voipuneina nukahdimme vierekkäin…

© Oikoluku korjaukset ja taitto.saarinen © Kiitokset kitjoittajalle.