henna 22.8.2001 Vedän syvään henkeä ja täytän keuhkoni havupuiden raikkaalla tuoksulla. Annan leudon tuulen juosta ihollani ja sekoittaa hiukseni, jotka hellästi silittävät poskiani niihin koskiessaan. Askeleeni ovat kevyitä, tunnen lähes leijuvani maankamaralla, jossa pienet risut ja sieltä täältä esiin pistävät ruohonkorret pistelevät sileitä jalkapohjiani. Pumpulipilvet yläpuolella antavat auringon nauraa minulle verhojensa takaa. Hymyillen astelen leiriin. Intiaanipoika nimeltä Kuun Lapsi sytyttää nuotiota ja katsahtaa minuun uteliaana. Hän puhaltaa orastavaan liekkiin, sohii kepillä puita ja nousee seisomaan. Hän seuraa jokaista liikettäni, lantioni keinahtelua pehmeiden liikkeideni tahdissa. Tummat, pitkät hiukseni verhoavat välillä tuulen vaikutuksesta kasvoni, joilla karehtii hymynhäivähdys. Tunnen Kuun Lapsen varhaisilta vuosiltani, ja nyt huomaan hänen olevan enemmänkin mies, kuin poika. Me kasvoimme yhdessä. Ja nyt, monen talven ja kesän jälkeen, olen tullut kotiin. Tiipiiden oviaukot avautuvat hiljalleen, kun muut kyläläiset tajuavat minun palanneen. Väkeä kerääntyy suuren nuotion ympärille, ja huomaan tuttuja kasvoja. Äitejä pitämässä pienokaisia sylissään, kylän vanhimpia istumassa keskenään piippua poltellen ja omat vanhempani, joiden silmissä polttavat ilonkyyneleet. Kaikki seisovat hiljaa paikoillaan. Puissa värisevät lehdet, joen hiljainen, mutta eloisa liplatus ja tulen räiskyntä muodostavat ainoat äänet. Ilma on Ihoni värisee, aistii ja tuntee vahvasti kaiken, mikä sille tarjotaan. Hiljaisuuden rikkoo äitini, joka juoksee halaamaan minua. Tämän jälkeen muutkin vuoronperään sulkevat minut syliini. Kaikki ihmettelevät, kuinka olenkaan kasvanut. Minusta on tullut Nainen, joka kantaa nimeään paremmin kuin koskaan aiemmin. Tanssivan Suden Tytär, Kuun Lapsi sanoo pehmeästi tervehtiessään minua. Hänen katseensa on tumma ja tulinen, mutta silti niin pehmeä. Tuo katse kulkee leuastani aina poskipäihin ja otsalleni saakka, ja sulkiessani silmäni saatan tuntea kuvion, jonka nuo silmät iholleni piirtävät. Huuleni avautuvat raolleen ja henkäisen elämäntäyteisen hetken voimasta. Kuun Lapsi sipaisee poskeani sormellaan ja hymyilee. Illalla tanssitaitoni punnitaan, kun vuokseni järjestetään suuri juhla. Nuotio on valtavan kokoinen, ja me tanssimme villisti sen ympärillä. Miehet ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja kaikkien päässä on mahdollisimman hienot sulat. Naisilla, itseni mukaan lukien, on perinteisen asun lisäksi päänauhat, ja niissä sulat. Itselläni yksi kaunis tulipunainen sulka, takana. Tanssimme, nauramme ja suoritamme rituaaleja, joiden on määrä tuoda onnea niin kylällemme, kuin minullekin. Toivomme sadetta, toivomme leutoja tuulia ja hyvää satoa. Minulle pyydetään aviomiestä ja lapsia. Vaistomaisesti vilkaisen Kuun Lapseen ja huomaan merkittävän monen muunkin tekevän niin. Kuun Lapsi itse katselee taivaalle ja tuntuu laskevan tähtiä. Jään seuraamaan hänen ilmettään ja kasvojaan, joilta paistaa vahvan sielun merkit. Hänen silmänsä loistavat tähtien valon iskeytyessä niihin, ja melkein pelästyn, kun hän yhtäkkiä katsoo suoraan silmiini. Syvälle sieluni kauimmaiseen nurkkaan, jossa asuu halu. Halu tuntea iho ihoa vasten, halu työntää sormet pehmeisiin hiuksiin, halu tuntea olevansa omistettu. Hieman häpeillen käännän kasvoni nuotioon päin. Olen varma, että Kuun Lapsi näki kaiken tämän silmistäni. Juhlien ollessa lopuillaan istun nurmikolla ja puhuttelen kylän vanhinta. Hän sanoo, että olen jo sen ikäinen, että minun tulee avioitua. Hän haluaa, että saan jälkeläisiä ja etten enää poistu kylästämme. "Olen tullut jäädäkseni", sanon ja tunnen kevyen kosketuksen olkapäälläni. Käännähdän kissamaisesti ympäri ja tajuan Kuun Lapsen seisovan edessäni. Hän pyytää päälliköltämme luvan viedä minut hetkeksi pois muiden luota. Päällikkö nyökkää ja minut kiskaistaan kädestäni riuskalla otteella ylös. Kuun Lapsen käsi omani ympärillä on merkki turvallisuudesta. Mikään ei minua pelota, kun olen hänen seurassaan. Niin oli jo lapsena, kun yhdessä juoksimme metsässä ja kävimme joella telmimässä. Kuun Lapsi ei sano sanaakaan, kuljettaa minua vain joelle päin. Askeleemme ovat niin hiljaisia, kuin vain intiaaneilla voi olla. Hiivimme rantatörmälle, jossa minun on pakko seisahtua ihastelemaan maisemaa. Leveä joki heijastaa täysikuun valoa pinnastaan ja muodostaa kuunsillan. Ilma on sininen ja hopeinen, voin melkein maistaa tähtipölyn kielelläni. Työnnämme kanootin vesille ja hyppäämme ketterästi kyytiin. Istumme kasvotusten ja Kuun Lapsi alkaa meloa meitä liikkeelle. Tuijotamme toistemme silmiin. Emme ole vieläkään sanoneet yhtään sanaa. Riisuttuamme mokkasiinimme pois koskevat paljaat varpaamme toisiaan kanootin pohjalla. En osaa sanoa, tekeekö mies sen tahallaan, mutta hänen varpaansa hyväilevät välillä kuin vahingossa omiani, ja sääriäni pitkin juoksevat kylmät väreet. Pysähdymme keskelle leveää jokea, kauemmas omasta rannastamme. Kuun Lapsi nostaa melan vedestä, katsoo minuun ja sanoo: "Tulitko jäädäksesi?" Nyökkään ja jatkamme vaitonaisina matkaa. Välillämme on niin suuri jännite, että sitä voisi leikata veitsellä. En ole ennen kokenut vastaavaa, enhän ole koskaan ollut miehen kanssa, olen vielä neitsyt. Saavumme joen kohtaan, jossa virtaus muuttuu koskeksi ja lopulta jyrkäksi vesiputoukseksi. Vedämme kanootin rannalle ja juoksemme rinteen alas, putouksen juurelle. Hengästyneinä jäämme seisomaan vastakkain, sydämet pamppaillen ja ilmaa kuunnellen. Kuun Lapsi ottaa kasvoni kämmeniensä väliin ja suutelee minua huulilleni. Hänen suunsa on pehmeä, ja kosketuksensa hellällä tavalla niin voimakas, että meinaan pyörtyä. Hän suutelee minua vaativammin, sytyttäen naisen minussa liekkeihin. Yhtäkkiä meidät valtaa samanlainen tunne kuin lapsena. Nauramme yhdessä ja heitämme vaatteet pois päältämme. Hyppäämme veteen ja uimme kilpaa lähelle vesiputousta. Nousen Kivelle istumaan ja katselen Kuun Lasta, sekä kuunvaloa, jotka molemmat leikittelevät vedessä. Kuun Lapsi kuitenkin vakavoituu hetkeksi ja tuijottaa vartaloani. "Sinusta on tullut nainen", hän sanoo käheällä äänellä ja koskettaa vedestä käsin säärtäni. Tajuan, ettemme ole nähneet toisiamme sen jälkeen, kun olimme molemmat vartaloltamme kuin pikkupoikia. Mies nousee kivelle viereeni ja vie kätensä rinnalleni. Hän tunnustelee kumpaakin hellästi, uteliaana ja miettii selvästi, miten niitä voisi koskea oikein. Otan hänen kätensä omaani ja luonnollisin refleksein alan kosketella kovettuneita nännejäni. Huomaan hengittäväni kiivaasti ja katselevani uteliaana, kuinka Kuun Lapsen jalkovälissä tapahtuu jotain ihmeellistä. Se, mikä joskus oli pienenpieni eroavaisuutemme, ei enää olekaan niin pieni. Henkäisen, ja vaikka olen nähnyt miesten sukupuolielimiä, en ole koskaan nähnyt toista samanlaista. Sellaista, jota voi sanoa kauniiksi. Kosketan sen pintaa. Silkkistä, samaan aikaan pehmeää ja kuitenkin kovaa pintaa. Kuun Lapsen käsi rinnallani ja minun käteni hänen jalkojensa välissä suutelemme taas. Alamme kumpikin liikutella käsiämme jotenkin kömpelösti, mutta silti välillä vilpittömästi nauraen. Kaikki on meille niin luontevaa! Pujahdamme kiveltä takaisin veteen ja kiipeän siellä Kuun Lapsen syliin. Hänen erektionsa hankaa minun etumustani, ja tunne on uusi ja outo. Se tuntuu hyvältä, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Rintani painuvat miehen vahvaa rintakehää vasten ja häpyni sykkii sydämenlyöntieni tahdissa. Halu, jonka sisältäni jo aiemmin tunnistin valtaa minut nyt koko voimallaan. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu luonnollisella painollaan. Opettelemme yhdessä. Kuun Lapsi kantaa minut sylissään rannalle ja laskee selälleen maahan. Ihomme kiiltävät vedestä märkinä, hiukseni levittyvät suureksi viuhkaksi maata vasten ja yön viileys saa hengityksemme höyryämään. Mies asettuu viereeni ja kuljettaa sormeaan vatsallani. Se pyörähtää muutaman kerran rinnoillani, nänninipukoitani kiusaten ja saapuu sitten häpykummulleni. Ruumiini on jännittynyt, aistini on pingotettu äärimmilleen ja suljen silmäni. Saatan silti vielä nähdä täysikuun taivaalla ja tuntea pehmeän, satiinisen järviveden kosketuksen ihollani. Kuun Lapsi sivelee reisieni sisäpintaa, tutkii pohkeitani ja polviani. Pian tajuan hänen painelevan suudelmia jaloilleni. Pienet, lämpöiset suudelmat levittävät kuin kuuman peiton päälleni painuessaan varpaisiini, jaloilleni, vatsalleni ja rinnoilleni. "Tanssivan Suden Tytär." Mies aloittaa varovasti, ja kuin taikaiskusta tajuan heti, mitä hän tarkoittaa. "Olen vain sinun. Olen aina ollut", sanon lempeästi ja hymyilen miehelle. Kuun Lapsi asettuu varovasti makaamaan päälleni. Hän katselee silmiini ja silittää poskeani. Suutelemme omistautuen vain toisillemme, vain siihen hetkeen, mitä elämme. Tunnen kivun ja nautinnon sekaisen tunteen, kun mies työntyy sisääni. Äännähdän kivusta, jonka elin sisälläni aiheuttaa, mutta se menee nopeasti ohi. Ruumiimme yhtyvät toisiinsa samanaikaisesti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki se mitä koemme hetkellä jonka olemme, yhtä kertoo siitä, että olemme luodut "puuttuva puoliskoni", Kuun Lapsi kuiskaa korvaani työntyessään sisääni taas kerran. Hän on hellä, kiirehtimätön ja huomaavainen. Alan itsekin nauttia tuosta tunteesta, jonka tämä mies minulle aiheuttaa. Työnnyn hänen työntöjään vastaan ja haluan kaiken tämän jatkuvan vielä kauan! Iho ihoa vasten, haluuni vastataan myöntävästi. Mikä olisikaan sopivampi nimi sille hedelmälle, jonka tuo ensimmäinen yhteinen yömme tuotti, kuin Joella Tanssiva Kuu? !~kopioin tämän koska joku pyysi ja enkä tiiä et onko kirjoittaja just me |
Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com
tai vieraskirja jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj © copyright saarinen 2018