Kotitaloni kököttää korkealla mäellä. Sen katto on miltei koivunlatvojen tasolla. Se on kaksikerroksinen omakotitalo valtateiden risteyksessä. Tienhaarat johtavat Poriin, Tampereelle ja Vaasaan. Risteyksessä on tienviitat kiinnitettyinä "betoniporsaaseen". On hauska istuskella seuraamassa liikennettä ja odotella TVH:n lipeäautojen tuloa. Niistä valutetaan tielle liuosta, joka haisee kirpeältä ja tuntuu paljaisiin jalkapohjiin kylmältä. Lipeä estää tien pölyämisen. Herään loistavaan alkukesän aamuun. Auringonsäteet hellivät kasvojani ja lempeänraikas tuuli puhaltelee avoimesta ikkunastani. Lintujen moniääninen livertely täyttää kotiamme |
Leppäsen talo ja kauppa
ympäröivän koivikon, joka on jälleen pukeutunut vaaleanvehreään kesäasuunsa. Nousen pikaisesti. Tänään on kauan odottamani päivä. Hyppelen alakertaan johtavat rappuset. Jalkani tuskin koskettavat askelmia, niin kevyttä on pikkutytön liikkuminen. Alakerrassa on keittiö, ruokailuhuone ja kyläkauppa. Äitini on perustanut kaupan aivan toisen kaupan läheisyyteen. Molempiin on riittänyt asiakkaita. Tuon toisen kaupan omistavat vanhoillislestadiolaiset. Heidän Rauhanyhdistyksensä on kylämme aktiivinen kohtaamispaikka. Siellä pidetään seuroja useasti viikoittain. Olen itsekin käynyt kokouksissa. Tänään meille valmistuu kylän ainoa kioski. Isä on rakentanut sen ihan itse. Siinä on pieni myyntikoju. Takaseinustalle isä on väsännyt hyllyköitä tavaroiden esiintuomiseksi. Pian viemme sinne karamellipusseja, suklaata, lakritsia ja väkeviä pastilliaskeja. Sieltä löytyy kettukarkke-ja, Omareita, Fazerin sekalaisia, liköörikonvehteja, neekerilakritsia, salmiakkeja, Dacaboja, suklaalevyjä, sisuja ja eukalyptuspastilleja ja erilaisia tikkareita. Ylimmälle hyllylle asetamme tupakat, Klubit, Saimaat, Northit ja piipputupakat sekä tulitikut. Lattiatasolla on limsa- ja kaljakoreja. Keskellä kojua kököttää korkea myyjän jakkara. Sen edessä on avattava luukku, josta voi antaa ostokset asiakkaalle. Heitä varten on katos. Molemmilla reunoilla löytyvät penkit istuskelua varten. Kioskin ulkopuolelle on tänään tuotu jäätelökärry. Jäätelöä ei tosin vielä ole. Sitä tulee huomenna linja-autolla Tampereelta. Äiti on nyt siellä tukkuliikkeessä hoitamassa asian.
|
Illalla äiti palaa kotiin. Hänellä on tuliaisiksi isälle ja meille neljälle lapselle käyriä, keltaisia patukoita. Äiti kehottaa kuorimaan ne ja maistamaan sisältöä. Haukkaan tosi varovasti. Hedelmä maistuu hyvältä, ja pian on elämäni ensimmäinen banaani mutusteltu.
Illalla uni ei tule. Huomenna saisimme jäätelöäkin. Nukahdettuani taidan uneksia kylämme lapsista jonottamassa kioskin liepeillä.
Sunnuntaiaamuna herään aikaisin ehtiäkseni kioskin avajaisiin. Pompin iloisena kapeaa, ruohikon reunustamaa polkua isän luo. Ruohikossa kukkivat keltaiset voikukat näyttäytyvät keltaisempina kuin milloinkaan ennen. Perhoset liihottelevat miltei törmäillen toisiinsa. Pin-tooaidalla sisiliskot kisailevat kesäauringossa. Otan tikun ja painan muutamaa hännästä. On hassua nähdä niiden irrottavan häntänsä päästäkseen pakoon.
Tuntuu kuin olisin paratiisissa!
Isä ottaa jäätelökärrystä kaksi peltisäiliötä ja pyytää minua mukaansa. Kuljemme käsi kädessä metsän reunaan. Sinne on talvella ilmestynyt iso purukasa. En ole sitä sen suuremmin ihmetellyt enkä sen alkuperää kysellyt. Nyt isä kaivaa purun seasta isoja jäälohkareita. Ne hän kertoo talvella hakeneensa hevoskyydillä järvestä tätä kesää ajatellen. Isä hakkaa kirveellä jäät pienemmiksi ja täyttää niillä säiliöt. Viemme säiliöt takaisin kärryyn. |