Sähkön tuotanto kasvoi Suomessa maailmasotien välissä nopeasti. Kotien sähkönkulutus oli kuitenkin vielä vähäistä ja sitten talvi- ja jatkosota pakottivat säännöstelemään sähköä. Ennen toista maailmansotaa maan sähköistäminen oli ollut yritysten, kaupunkien ja yksityisten toimijoiden harteilla. Valtio otti paikkansa sodan jälkeen, rakensi ja pidensi kantaverkkoa ja pyrki sähköntuotannossa omavaraisuuteen.
Sähkötyöt Hähkiön muuntimo 28.10.1954 Vahojärvi
Sodan jälkeisenä aikana sähköistys eteni syvemmälle maaseudulle, kun sähköyhtiön miehet kiertelivät taloissa kyselemässä halukkuutta sähkövaloon. Pikkuhiljaa sähköiset kodinkoneet yleistyvät ja helpottivat kotien arkea. Suomalaiset kaipasivat myös viihdettä: elokuvat ja tanssit olivat suosiossa 1950-luvulla.
Kaupunki-, kauppala- ja maaseutusähkölaitokset
Sähkön tultua Suomeen 1880-luvun taitteessa (kokeilu Helsingin rautatieaseman vieressä 10.12.1877 ja Finlaysonin Plevna-tehdassalin valaistus Tampereella 15.3.1882 useimmat sähköverkot olivat aluksi laitoskohtaisia tai paikallisia ja laajenivat alueellisiksi 1920-luvulle mennessä, jolloin pieniä sähkölaitoksia oli Suomessa noin 200. Suurimmissa kaupungeissa oli omat niin sanotut sähkötehtaat, kun taas pienemmissä teollisuustaajamissa teollisuusyritykset rakensivat ympäröivälle lähialueelle sähköverkon ja toimittivat sähköenergian, joka usein oli vesivoimalla tuotettua.
Teollisuus ja valaistus
Sähkön tärkein julkinen käyttösovellus oli aivan alussa katuvalaistus ja lähinnä lamppukuorman syötössä oli käytössä tasajännitejakelu, usein 120 V. Sähkö tuotettiin yleensä höyry- tai dieselgeneraattoreilla ja samalla ladattiin akkuja, jotka syöttivät vähäisen kuorman aikaan yöllä verkkoa ja moottorigeneraattorit saatettiin sammuttaa. Vaihtosähkön yleistyttyä tasasähkö tehtiin vaihtosähköstä muuttamalla. Tasajännitejakelusta kuitenkin luovuttiin paikkakunnittain 1910–1930-luvuilla sähkön kulutuksen kasvaessa ja vaihtovirtatekniikan teknisten etujen takia. Helsingissä kuitenkin tasasähkön jakamisesta luovuttiin lopullisesti vasta 1962[7]. Monissa kaupungeissa ja asutustaajamissa muutettiin 1950-luvun alussa Suomen Sähkölaitosyhdistyksen ohjelman mukaan 3 kV:n keskijänniteverkkoja 20 kV:n verkoiksi ja samaan aikaan 220/127 V:n jakelujännite kuluttajille nostettiin 380/220 V:n jännitteeksi, koska keskijänniteverkkojen muuntajat piti joka tapauksessa uusia.
