Henkilöt kertovat tapahtumista kuten he ne tuolloin muistavat. Haastattelut on tehnyt ja koonnut yhteen Leena perälä.
Vatajankylässä asuvalla Eemil Kosken kasvojen vasen puoli paloi salamaniskussa, ja jätti kasvoihin elämänikäisen arven.
12-vuotiaana poikasena kirkossa istunut miestcnlehterin alla. Hän muistaa, miten kirkko oli
niin täynnä sanankuulijoita, että käytävillä seisojillakin oli ahdasta.
Rovasti Tommila oli juuri kuulustelut rippilapsia ja nuorempi pappi istui edessä alttarin
lähellä. Mäenpää muistaa kuunnelleensa mieskuoron (kirkkokuoron?)
laulua, kun yht'äkkiä salama iski.
Heti perään tuli toinen, rajumpi salamanisku ja hän näki, miten käytävillä seisonut kansa
"lakosi kuin vilja", rippilapset ryntäsivät sakastiin päin ja pyrkivät ovesta ulos. Tapulin
puoleinen oviaukko täyttyi pakokauhuisista, ulos pyrkivistä ihmisistä niin, että kenenkään
oli vaikea päästä ovesta ulos. Arvid Virranhaara ja Kaarlo Salonen
vetivät oviaukosta ihmisiä ulos.
Parkanon kirkko ehkä 1940 luku
tarpeen. Yhtä aikaa salamaniskun aikana "taivas repesi" ja tuli valtava sade- ja raekuuro.
