Oli erittäin kaunis juhannusaamu, kesäinen luonto oli kauneimmillaan. Oli keskikesän juhla. Seurakuntalaisia oli saapunut suurin joukoin todistamaan tyttöjen ripillepääsyä. Alttarin eteen polvistui valkopukuisten tyttöjen joukko. Seurakunta herkistyi seuraamaan tuota mieleenjäävää hetkeä, jolloin ripillepääsevät ottaisivat ensi kertaa vastaan pyhän sakramentin. (ehtoollisen) Kirkkojärveltä päin nousi musta, uhkaa puhuva pilvi Päivä pimeni ja alkoi rankkasade.
Seurasi voimakas jyrähdys. Ikkunoita särkyi, välikatto romahti suurelta osaltaan alas. Kirkon lounaisnurkka halkesi. Alkoi paniikki. Ovelle syntyi tavaton tungos. Heikompia survottiin jalkoihin. Rankkasade sammutti Alkaneet liekit. Juhannuskirkossa silloin poikasena ollut Alaskyläläinen Reino Nieminen kertoi historiikin kirjoittajalle kokemuksiaan tuosta kohtalokkaasta juhannuskirkosta. Isoisäni Efraim Kujansuu oli myös kirkossa ja tungoksessa satutti pahoin kätensä. Syvästi järkyttyi varmaan apupappi Antti Rantamaa, joka juhannukseksi oli valmistanut ensimmäisen saarnansa Parkanolaisille.
Onnettomuudessa kuoli neljä seurakuntalaista.
Menneiden sukupolvien patsas. Pystytetty v 1950
Murheellista oli myös, että kirkko oli saatettu ajanmukaiseen kuntoon ennen salaman tuhotyötä. Kirkossa oli tehtävä perusteellinen kurjuus, joka aloitettiin rovasti Fr. V. Tommilan johdolla Korjaus tehtiin arkkitehti P.E. Blomstedin laatiman suunnitelman mukaan.
1930 kirkkotie
Parkanolaisia arjen ahertajia Parkanon seurakunta internet
