ennen ja tänään KIRKKO Arkkitehti ja rakentaja Salomon Köhlström (Köykkä). Valmistumisvuosi on 1800, vihitty v.1805, lopullisesti valmis v. 1813. –Kivitapuli v. 1889, arkkitehtina Jac. Ahrenberg, rakentajana rakennusmestari David Lönroth. Kaksi kelloa. – Muistomerkit kirkkopihassa: Menneitten sukupolvien patsas kaakkoisnurkassa, pystytetty v. 1950 kirkon täyttäessä 150 vuotta, Vapaussodan sankaripatsas, lounaisnurkassa, pystytetty v 1926 (suunnittelija Granit), Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki kirkon lounaisessa sisäkulmassa v. 1957, Vakaumuksensa puolesta menehtyneiden muistomerkki luoteiskulmassa v. 2009. Aidan ulkopuolella: tapulin länsipuolella pystytettiin
Muualle haudattujen vainajien muistomerkki v. 2000
kirkon 200 - vuotisjuhlana.
Vanhin osa on vihitty käyttöön v. 1805. Laajennettu pariin kertaan. Ns. hautaushuone sijaitsi aluksi hautausmaan (vanhimman osan) koilliskulmassa. V. 1916 rakennettiin sen pohjoispuolelle uusi hautaushuone, ”läpikäytävä”, suunnittelijana taiteilija Germund Paaer. Ruumishuone v. 1968 ”jäähdyttämöineen”. Konehalli rakennettiin myöhemmin sen viereen. Hautausmaalla ovat v:n 1928 salamaniskun uhrien muistomerkki, v. 1929 tapahtuneen Kuru -laivan haaksirikon muistomerkki sekä Gustaf Wreden sukuhauta.
SEURAKUNTAKESKUS
Valmistui v.1973. Arkkitehtitoimisto Suunnittelukonsultit Oy/Matti Tausti Helsingistä,
laajennus v. 1981 Arkkitehtitoimisto Aulis Jääskeläinen Ky Seinäjoelta. Seurakunta
oli ostanut v. 1964 Parkanon Lest. Lähetysyhdistyksen rukoushuoneen tontteineen.
Siinä oli toiminut myös Keski - Wuoksen Yhteiskoulu
1940-1949, jolloin (1950) Parkanon yhteiskoulun
”puupää” valmistui. Myöhemmin siinä annettiin myös
kansalaiskoulun opetusta. Ylä-Satakunnan kirjapainokin oli jonkin aikaa rukoushuoneen sivurakennuksessa.
SEURAKUNNAN RIVITALO
Koska Parkanon seurakunnalla ei ollut Kirkon virkatalosäännön edellyttämiä virka - asuntoja toiselle papille, kanttorille ja diakoniatyöntekijälle, niin seurakunta rakensi seurakuntakeskuksen viereen rivitalon, joka valmistui vapuksi v. 1975. Rivitalossa oli asunnot mainituille viranhaltijoille ja lisäksi kaksio.
PIKKUPAPPILA JA DIAKONISSAN TALO
Seurakunta osti v. 1925 kuolleen lukkari - urkuri A.A. Hellan perikunnalta talon, ”Ihantolan”. Se sijaitsi kirkon koillispuolella (nyk. Kuttikallionkujan ja Parkanontien välissä). Siinä, ns. ”pikkupappilassa” asui sittemmin seurakunnan
virallinen apulainen 1960-luvun puoliväliin asti. Diakonissan talo on tontin ylänurkassa.
MUSEO
Tapulin jäännöskivistä tehtiin v. 1890 lainajyvästörakennus, joka 1954 muutettiin
Parkanon kunnan museoksi (loput tapulia varten tuodut kivet käytettiin 1800 -ja 1900- lukujen vaihteessa kirkon kiviaidan jatkamiseen).
Rakennuksen jykevät seinät ovat punagraniittia.
Makasiiniajasta museon sisäpuolella muistuttavat parkanolaisesta punahongasta salvotut, aiemmin viljalaareina toimineet seinähirret. Nykyään museo tunnetaan nimellä Parkanon kotiseutumuseo.
