Ulkonäkö ja koko

Pähkinäpensas on Etelä-Suomessa luonnonvarainen, hienojen lehtojen pensas tai pieni puu. Koristekasvina se on kestä­vä Keski-Suomessa asti. Puutarhaan istu­tettaessa on tosin muistettava sen siite­pölyn aiheuttama allergia, sillä muiden koivukasvien tapaan pähkinäpensas kukkii keväällä lehdettömänä ja tuottaa valtavia määriä ilmassa leijuvia siitepöly-hiukkasia. Pähkinäpensaan 1—2 cm le­veä pähkinä on hasselpähkinä.

Pensas; 2-5 m; haarat pystyjä; kuluvan kesän kasvainranka siirottavasti nystykarvainen, ruskea: silmut tylppiä. Lehtilapa 5-10 cm, vastapuikea, hertta tyvinen, lyhytsuippuinen, karvainen; suonipareja 6 -tai 7; laita toissahainen. Pähkinä 1-2 cm; suojus pähkinän pituinen, kuppimainen, liuskainen; liuskat puikeita, hammaslaitaisia tai liuskaisia.

Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylus avellana) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva lehtokasvi. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä, joka on myös pähkinöiden kauppanimi. Laji kasvaa 2–7 metriä korkeaksi ja tukevaksi pensaaksi. Se on nuorena hidaskasvuinen ja saavuttaa 15–20-vuotiaana maksimikorkeutensa. Euroopanpähkinäpensaita kasvaa koko Euroopassa, sen pohjoisimpia osia ja aroalueita lukuun ottamatta, ja Kaakkois-Aasiassa. Laji on kalkinsuosija, ja se viihtyy runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä.

Lajin tieteellinen nimi tarkoittaa ”avellinolaista pähkinäpensasta”. Corylos on pähkinäpensas latinaksi ja avellana viittaa eteläitalialaiseen Avellan paikkakuntaan. Euroopanpähkinäpensas kasvaa Suomessa 2–7 metriä korkeaksi ja varsin tukevarunkoiseksi, pystyksi pensaaksi. Runkojen kuori on ruskeanharmaa. Oksat kasvavat aluksi suorina, mutta haaroittuvat viimeistään parin metrin korkuisina. Sivuoksat ovat yleensä samalla korkeudella rungon molemmin puolin. Kuluvan kesän haarat ovat siirottavasti nystykarvaisia ja väriltään ruskeita. Lehtisilmut ovat perättömiä, tylppiä, munanmuotoisia ja 2–3 mm pitkiä.

Levinneisyys

Peikonpähkinä on vain maan eteläisimmissä osissa menestyvä pähkinä-pensaan lajike. Se on pieni pensas, jon­ka kiemuraisia oksia käytetään kuivattui­na kukka-asetelmissa. IV, V. - vyöhykkeellä.

Euroopanpähkinäpensaan levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan ja Luoteis-Aasian. Sitä tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Fennoskandian keski- ja pohjoisosia, Venäjän pohjoisosia sekä Ukrainan ja Venäjän aroalueita. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa Kaukasuksella sekä paikoitellen Turkissa sekä Pohjois-Iranissa. Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella euroopanpähkinäpensasta kasvoi yleisenä nykyistä pohjoisempana.

Suomessa euroopanpähkinäpensas kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Se kasvaa yleisenä lehtopensaana ainoastaan kapealla kaistaleella etelä- ja lounaisrannikolla eli hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Kaikkein runsaimmillaan laji on Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Lajin luonnonvarainen pohjoisraja on Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Etelä-Savossa. Pohjoisimmat luonnonvaraiset pähkinäpensasyksilöt kasvavat Suomessa Korpilahdella. Pohjoisimmat suuremmat esiintymät ovat Hollolassa ja Hämeen lehtokeskuksen alueella. Suomessa pohjoisimmat esiintymät ovat lämpökauden jälkeisiä, paikallisia ja harvinaisia reliktejä.

Suomen lounais- ja etelärannikolla euroopanpähkinäpensas on sen verran yleinen, että niiden kukinta keväisin aiheuttaa joillekin ihmisille allergiaoireita. Osa Suomessa keväisin olevasta siitepölystä kaukokulkeutuu maahan tuulten mukana lounaasta ja etelästä.

Elinympäristö

Pähkinäpensas viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla tuoreessa, runsasravinteisessa maassa. Kuivahkoissa ja tuoreissa, runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä kalkinsuosija; eteläboreaalinen - temperaattinen, mereinen – lievästi mantereinen. I-III   Aur-Pvar   Tuo   Ra+++   *

Euroopanpähkinäpensas viihtyy kuivahkoissa ja tuoreissa, runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Laji on kalkinsuosija. Toisinaan sitä kasvaa niin runsaasti, että pähkinäpensaslehdoista puhutaan omana lehtotyyppinään. Parhaiten euroopanpähkinäpensas kasvaa valoisassa, lehtipuuvaltaisessa ja ravinteikkaassa rinnemaassa. Se sietää varjoa kohtuullisesti, mutta kuusettuminen voi näännyttää pähkinäpensaiden elinvoiman. Suomessa pähkinäpensaslehto on yksi luonnonsuojelulain mukaan suojeltavista luontotyypeistä.

Pähkinähakki, närhi ja orava levittävät pähkinöitä tehokkaasti. Koska pähkinäpensas varjostaa tehokkaasti, ei juuri mikään muu kasvi kasva sen alla. Silti se luo ympärilleen omanlaisensa kasvi- ja eläinlajiston. Sinivuokko (Hepatica nobilis) viihtyy selvästi parhaiten pähkinäpensaan alla, ja sen kasvustot ovatkin runsaita alueilla, missä esiintyy pähkinäpensasta. Pähkinäpensaalla on myös oma sieni- ja loislajistonsa, esimerkiksi siitä riippuvainen suomukka (Lathraea squamaria).