Juhannusruusu -
Rosa pimpinellifolia 'Plena'
 
Metsävaahtera
Kuvassa näkyy: kukat
Kuvaus pvm: 15.6.1989
Kuvaus paikka: Lähikuva

Ulkonäkö ja koko

Pimpinellaruusu (Rosa spinosissima, synonyymi Rosa pimpinellifolia) on valkokukkainen, hyväntuoksuinen pensasruusu. Pimpinellaruusun kerrottukukkainen lajike juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') on perinteinen suomalainen koristepensas.

Pystykasvuinen ja -haarainen pensas. Runsaasti juurivesoja. Vanhat versot tummanruskeat, erittäin tiheäpiikkiset. Lehdet himmeänvihreät, 3-9 cm pitkiä. Lehdyköitä yleensä 7-9 kpl. Valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat yksittäin edellisen vuoden versoissa. Teriö 5-8 cm. Kukinta juhannuksen tienoilla, noin parin viikon ajan. Kiulukat pallomaiset, 1-1,5 cm, kypsänä mustia. Helppohoitoinen. Nopeakasvuinen. Leviää juurivesoilla runsaasti.

Suomalaisissa puutarhoissa kasvate­taan kymmeniä ruusulajeja, ja erilaisten risteymien ja lajikkeiden määrä on vielä paljon suurempi. Vaikka monet ruusut ovat harvinaisia ja tulevat toimeen vain eteläisimmässä Suomessa, useita voi kasvattaa vielä Oulun korkeudella ja jopa Lapissa saakka. Pensasruusut ovat kaik­kein kestävimpiä. Monet niistä ovat myös perinnekasveja, joiden menestymi­nen tiedetään jo useamman vuosisadan ajalta. Erityisesti vanhojen ruusukantojen suosio on kasvanut viime vuosina.

Valkokukkainen juhannusruusu ja sen lajikkeet, kuten punertavakukkaiset suvi-ruusu ja papulanruusu, ovat tyypillisiä vanhojen pihapiirien ruusuja, jotka me­nestyvät myös pohjoisessa. Ne leviävät juurivesojensa avulla tiheäversoisiksi pensaikoiksi.

Lehtien lehdykät ovat pie­niä, usein pyöreähköjä, kiulukat pallo­maisia ja tummia, ruskeanmustia tai tummanpunaisia. Juhannusruusun lajikeryhmässä on myös keltakukkaisia ruu­suja, kuten kerrattukukkainen 'Aurora' ja yksinkertainen 'Hesperia'. Myös persian-keltaruusu ja harisoninruusu ovat kelta­kukkaisia.
Kestävimpiä ruusuja ovat luonnonva­raiset lajit. Niistä on puutarhoissa yleisin metsäruusu, joka menestyy hyvin vielä pohjoisimmassa Lapissa, kuten myös kerrannaiset lajikkeet mökinruusu ja tornionlaaksonruusu. Myös kauniskukkainen mutta teräväpiikkinen karjalanruusu kestää Pohjois-Suomen talvet. Punalehti-ruusu kasvaa kauniina yksittäispensaana, koska se ei muodosta juurivesoja. Sen kukat ovat pienet ja tyylikkään yksin­kertaiset, lehdet ovat punertavan sinivihreät. Vaikka laji onkin kotoisin Etelä-Euroopasta, se menestyy hyvin Lapissa saakka.

Kurtturuusu ja sen monet lajikkeet ja risteymät ovat kestäviä ja suosittuja puu­tarhoissa ja puistoissa. Kurtturuusu on tuotu japanista, ja se on lähes kaikkialla Suomessa levinnyt puutarhakarkulaisena myös luontoon. Suuret, punaiset kiulukat sisältävät paljon C-vitamiinia, ja ne kannattaa poimia talteen yrttiteen tai hillon valmistusta varten — pähkylät voi tarjota pikkulinnuille. Lajikkeista ja ris­teymistä 'Alba' on yksinkertainen ja val­kokukkainen, 'Agnes' kerrannainen ja

keltainen, 'Hansa' kerrannainen ja punai­nen. Neilikkaruusujen pienet, neilikkamaiset kukat sijaitsevat ryhminä. Keijun-ruusun lehdykät ovat ohuemmat kuin kurtturuusulla, kukat ovat punaiset. Neuvoksenruusun kiulukoiden pinnassa on nystysukasia. Nukkeruusu on matala, Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva pensas. Haarat ovat tiheäpiikkiset, lehtien lehdykät kapeat ja kukat pienehköt, ruusunpunaiset, ja laji muistuttaa paljon keijunruusua. Valamonruusu kuuluu ranskanruusun ristey­miin. Se on korkea pensas, jolla on suu­rehkot, kirkkaanpunaiset kukat.

Kartanoruususta tunnetaan paljon vanhoja lajikkeita, mutta ne ovat kestä­viä vain Etelä- ja Lounais-Suomessa. Ku­kat ovat kerrannaisia ja punertavia. Lajikkeiden, kuten 'Henri Martinin' ja 'Muscosan', kukkaperät ja verhiöt ovat nystykarvaisia; molemmat kuuluvatkin vuosisato­ja vanhojen historiallisten lajikkeiden, sammalruusujen, ryhmään. Myös neidonruusu on ollut kauan suosittu koriste­pensas, josta tunnetaan paljon valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Neidonruusutkin menestyvät vain eteläisimmässä Suomessa.
Mustialanruusu on suosittu, Pohjois­pohjanmaalla asti hyvin menestyvä pensas. Sen vaaleanpunaiset kukat ovat suurehkot ja kerrannaiset ja sijait­sevat 2—5 kukan ryhminä. Koiranruusu on pitkä- ja kaarevaversoinen pensas, jolla on vahvat käyrät piikit; kukat ovat yksinkertaiset ja useimmiten vaalean­punaiset. Laji kasvaa luonnonvaraise­na Ahvenanmaalla ja menestyy Etelä­suomessa mutta ei ole erityisen pakkasenkestävä. Useimmat pensasruusut viihtyvät au­rinkoisella tai myös puolivarjoisella pai­kalla tuoreessa, runsasravinteisessa maassa.

Levinneisyys

Villi pimpinellaruusu, jossa on yksinkertaiset kukat, kasvaa luonnonvaraisena Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopassa (pohjoisimmillaan Norjassa ja Islannissa) sekä Luoteis-Afrikassa. Kerrottukukkainen juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') on Suomessa perinnekasvi; Ruotsissa ja Englannissa se tunnetaan "suomenruusuna". Suomessa sitä kasvaa Lappia myöten.

Pimppiruusu
 

Elinympäristö

Kasvuympäristö:
Ei liian märkään.
kuiva, tuore
Kasvualusta:
savi (-)
Ravinteet: ++
Soveltuvuus

Kaunis esim. perinnepuutarhassa. Sopii aidanteeseen tai yksittäiskasviksi. Sietää kuivuutta ja paahdetta. Kestää tuulta ja ilmansaasteita. Arka Cl-yhdisteille.
Hoito

Harvennetaan säännöllisesti leikkaamalla. Yli-ikäisen, heikosti kukkivan pensaan voi keväällä leikata "alas".
Lisääminen Pistokkaista, juurivesoista.

Lähteet: wikibedia KH-puutarhakeskus Pihan ja puutarhan pikku j
Sisällysluetteloon