Ulkonäkö ja koko

Yksikotisia, kesävihantia, piikittömiä pensaita tai pieniä puita. Lehdet kierteisesti, korvakkeettomia, pitkäruotisia; lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät 3-8 cm, melkein ruodittomia, soikeita. Kukinto 15-30 cm, riippuva latvaterttu; kukat kaksineuvoisia; verhiö 2-huulinen, vihreä; teriö perhomainen, keltainen; heteitä 10, palhot yhdiskasvuisia; hedelmä palko.

3-4 m. Haararanka kalju, joskus aivan nuorena karvainen, vihreä. Kukinto tiheä, kalju; teriö 1.5(-2) cm. Palko 4-5 cm, kalju; selkäsauma siipipalteinen, siipipalle 1-2 mm leveä. Lehdet ovat kolmilehdykkäiset, lehdykät soikeat. Hedelmä on palko. Sen ku­kinnot ja palot ovat kaljut. Tarhakultasade on harvinainen ja ilmeisesti vielä arempi kuin kaljukultasade; sen kukinnot ja palot ovat karvaiset.

Levinneisyys

Vyöhykkeet: VII. — Tuoreilla, runsasra­vinteisilla, lämpimillä, kivisillä paikoilla harvoissa metsissä ja pensaikoissa; kalkinsuosija; hemiboreaalinen - temperaattinen, lievästi mereinen – mantereinen. Kultasateita tunnetaan vain kaksi Etelä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa kasva­vaa lajia. Ne ovat suuriksi pensaiksi tai pikkupuiksi kasvavia hernekasveja, joiden keltaiset kukat ovat 15—30 cm pitkissä tertuissa.

Elinympäristö

(l-ll)   Aur   Kui-Tuo   rq+++   Ca+   Hi+   So+   Sa- Käyttö: Yksittäispensas. Kaljukultasade menestyy parhaiten rannikon tuntumassa, mutta se on silti talvenarka ja kannattaa istuttaa vain suojaisille paikoille, esim. etelärintee­seen tai eteläiselle seinustalle. Kultasade-pensaat viihtyvät aurinkoisella paikalla kuivassa tai tuoreessa, runsasravintei­sessa maassa. Kaljukultasade on kestävin Suomessa kokeilluista kultasateista. Kaikki sen osat, erityisesti siemenet, ovat erittäin myrkyllisiä niin ihmisille kuin monille eläimillekin. Jäniksille versot kuitenkin maistuvat hyvin, eivätkä Etelärinteen vanhat pensaat välty talttahampailta, jos niiltä syksyllä unohtuu verkkosuojaus. Puu vaatii Suomessa lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan, mutta tyytyy kuivaan ja vähäravinteisen kasvualustaan.