Ulkonäkö ja koko

Kesävihantia, toisinaan tyvestä puutuneita, ohutvartisia, juurivesallisia, kaksikoti­sia köynnöksiä. Lehdet kierteisesti, pitkäruotisia, melkein tai aivan kilpimäisiä: lapa kulmikas - sormihalkoinen. Kukinto terttumainen huiskilo; kukat yksineuvoi-sia, pieniä; verhiö 4-8-lehtinen; teriö 6-8-lehtinen, terälehdet verholehtiä lyhyempiä; heteitä 12-24; emikukissa surkastuneita heteitä, emejä 2-4. Hedelmä luumarja.

2-3 m. Juurivesat lyhyitä. Nuori verso tav. karvai­nen. Lehtiruoti lähelle lavan laitaa kiinnittynyt; lapa pyöreähkö - leveän herttamainen, tav. 3-, 5- tai 7-halkoinen, liuskat leveän kolmiomaisia. Kukinto harsu kertohuiskilo. Kilpikiertokasvit (Menispermaceae) on enimmäkseen trooppinen kasviheimo koppisiemenisten Ranunculales-lahkossa ja siten leinikkikasvien sukulainen. Tunnetuimmat heimon lajit kuuluvat anamirtojen (Anamirta), pareirajuurten (Chondrodendron), kalumbojen (Jateorhiza), kilpikiertojen (Menispermum) ja kilpiliaanien (Sinomenium) sukuihin.

Kilpikiertokasvit ovat joko puu- tai ruohovartisia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kiertymällä; eräät lajit ovat pensaita tai puita. Aineenvaihduntatuotteisiin kuuluvat eräät alkaloidit ja terpenoidit, joskus myös tanniinit. Kasveissa on myös riveittäin erityssoluja, ja kivisolut sekä oksalaattikiteet ovat yleisiä. Karvat ovat yksi- tai monisoluisia. Lehdet ovat tavallisesti yksinkertaisia, suvussa Burasaia kerrannaisia, ja lapa on enemmän tai vähemmän kilpimäinen, kourasuoninen, ehytlaitainen tai joskus hampainen tai liuskainen; ruodin tyvessä ja kärjessä on paksunnokset (pulvinukset).

Kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat pieniä, usein kolmilukuisia, ja sijaitsevat lehtihankaisissa kukinnoissa. Kukan osat kiinnittyvät pohjukseen kiehkuroittain tai kierteisesti. Kehälehtiä on ulkokiehkurassa 1-12 ja sisäkiehkurassa 0-8 usein yhteenkasvanutta, enemmän tai vähemmän terälehtimäistä ja mettä erittävää lehteä. Hedekukissa on kolme, kuusi, 12 tai joskus jopa 40 hedettä, joiden ponnenpuoliskot tavallisesti sijaitsevat päällekkäin, sekä toisinaan emilehtien jäänteitä eli pistillodeja. Emikukissa voi olla joutoheteitä, ja erillisiä emejä on 1-30; emiö on usein gynoforin kannattelema. Luotti on enemmän tai vähemmän mutkalaitainen. Kussakin emissä on kaksi käyristynyttä, usein yksikalvoista siemenaihetta, joista vain toinen on toimiva eli fertiili. Kukin hedelmöitynyt emi kehittyy pieneksi yksisiemeniseksi luumarjaksi, jonka tyvipuolella vartalo on vielä jäljellä. Siemenet ovat käyriä ja niissä on istukan muodostama painauma; niiden muoto on tyypillisesti puolikuumainen, mistä johtuu kasvien nimi monissa kielissä tieteellinen nimi mukaan luettuna: 'kuusiemenet'. Siemenessä on tavallisesti eri tavoin kirjava siemenvalkuainen (endospermi) ja pitkä alkio.

Levinneisyys

Vyöhykkeet: I-V

Tuo-Kos Ra++ Hu+ Aur-Pvar Käyttö: Tukeen kiertyvä köynnös. Kilpikiertokasvit ovat enimmäkseen tropiikin alankometsien kasveja ja tärkeä liaaniheimo.

Elinympäristö

VI. — Kosteissa, runsasravinteisissa pensaikoissa, jokien rantatörmillä; temperaattinen, lievästi mantereinen - mantereinen.