Ulkonäkö ja koko

Ainavihanta, piikitön, maarönsyllinen, yksikotinen varpu; 0.3-0.5 m. Lehdet kierteisesti; lapa päätöparinen - 5-, 7- tai 9-lehdykkäinen; lehdykät 4-7 ;-soikeita,  kiiltäviä,  harvaan  hammaslaitaisia,  hampaat otakärkisiä. Kukinnot 3-5 kukinnon ryhminä. haaran kärjessä; kukinto 5-8 cm, pysty terttu; kukat: kaksineuvoisia,  keltaisia;  kehälehtiä 9;  kehälehtiä pitempiä mesilehtiä 4-6; heteitä 4-6; emejä 1. Hedelmä vahapeinenen, musta marja.

Mahonian lisäys: Kohtalaisen puutuneista pistokkaista, maarönsyistä, siemenistä kylvö syksyllä ulos tai keväällä 4 kk lämpö- ja 4 kk kylmäkäsittelyn jälkeen.
Kasvintuhoojia: Vanhoissa lehdissä tav. mahonianruostetta (Cumminsiella mirabilisima); happomarjanhärmä (Microsphaera berberidis) tavattu Suomessa vasta 1980-luvun puolivälistä alkaen. Mahonia kasvaa pieneksi pensaaksi, korkeus on 30–100 cm ja leveys noin 70 cm. Se kukkii touko–kesäkuussa. Mahonian lehdissä on 2–4 paria soikeita lehdyköitä. Lehdykät ovat kiiltävän tummanvihreät ja laidoilta teräväpiikkiset. Keltaiset ja tuoksuvat kukat sijaitsevat tiheissä pystyissä tertuissa. Mahonian vajaan senttimetrin leveät marjat ovat sinimustia ja härmeisiä.

Ainavihanta, matalakasvuinen mahonia kukkii toukokuussa, jolloin sen ylimmissä lehtihangoissa on suurina rykelminä pystyjä kukkaterttuja ja niissä keltaisia, pieniä mutta kauniita kukkia. Mahonian lehdet ovat usein kiiltävät ja kauniin tummanvihreät, lehdykät ovat laidoiltaan harvakseltaan otapäiset. Osa lehdistä saattaa syksyllä muuttua loistavan punaiseksi.

Syksyllä mahoniaa koristavat marjatertut, joissa on sinisenharmaita marjoja. Marjat ovat syötäviä, mutta siemenet mahdollisesti lievästi myrkyllisiä. Kirpeänhapanta hedelmälihaa voi käyttää esimerkiksi hillojen ja viinien hapantamiseen. Myös suomalaisessa vuonna 1950 painetussa puutarhakirjassa on mainittu, että mahonian marjoista saa hyvää marmeladia. Keväällä kukkiessaan ne ovat näyttäviä, lehtevänä aikana häviävät muiden pensaiden sekaan.

Tyylikäs, arvokkaan vaikutelman antava koristepensas. Pystyt ja jäykät haarat. Ikivihreä. Kiiltävät, piikkilaitaiset lehdet ruskistuvat herkästi kevätahavalla. Pehmeät, siniset marjat kypsyvät elokuussa ja ovat syötäviä. Pystyt, keltaiset ja hyväntuoksuiset terttukukinnot ilmestyvät edellisen vuoden verson kärkiin touko-kesäkuun vaihteessa. Hidaskasvuinen.

Levinneisyys

Vyöhykkeet: (I-IV)   Pvar-Var   Tuo   Ra++   Ca-   Sa-   Hu+   *   Käyttö: Verhopensas; viljellään myös leikkovihreäksi. Mahonia on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta, mutta kasvaa viljeltynä kaikkialla viileässä ilmastossa. Se on suosittu mm. Japanissa.

Elinympäristö

VI. — Kuivissa ja tuoreissa, runsasravinteisisessa harvoissa metsissä ja metsänreunoissa; hemiboreaalinen - temperamentinen, mereinen - lievästi mereinen. Pohjois-Amerikan länsiosissa runsasravinteisissa havumetsissä kasvava mahonia viihtyy parhaiten varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa, suojassa kylmiltä tuulilta ja etenkin keväällä suoralta auringonpaisteelta, meillä mielellään talvella lumen alla. Se sopii hyvin kasvamaan alppiruusujen (Rhododendron) lähellä. Puolivarjo–varjo, keskiravinteinen, tuore, hapan.