Ulkonäkö ja koko

Aronia-suku kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa. Marja-aronian ei tiedetä esiintyvän missään luontaisena, mutta Venäjällä sitä on viljelty ainakin 70 vuotta. Sen perimä poikkeaa amerikkalaisista mustamarjaisista aronioista. Tämän lajin katsotaan syntyneen kuulun venäläisen, ennakkoluulottoman kasvinjalostajan, Ivan V. Mitšurinin monipuolisen jalostustyön tuloksena 1900-luvun alussa.

Marja-aronia on suurikokoinen, pystykasvuinen ja oksistoltaan puumainen pensas. Täysikasvuinen pensas saattaa tuottaa täydessä auringossa kasvaessaan lähes 10 kg marjoja pensasta kohden. Marjat ovat suurempia kuin koristearonioilla ja sinertävän hedelmävahan peittämiä. Marjojen sinisenmustan väriaineen antosyaanin määrä vetää vertoja vaikka mustikalle.

Marjat ovat makeita, aromiltaan pihlajaa muistuttavia, ja sisältävät runsaasti pektiiniä, sokereita, vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita ja flavonoideja. Sisältämiensä parkkiaineiden vuoksi ne eivät sovellu tuorenaposteluun, vaan suoraan pensaasta syötynä niin sanotusti vetävät naaman ruttuun. Sen sijaan niistä tulee erinomaisia hilloja, hyytelöitä ja mehuja.

Koristepensaana marja-aronia on erittäin arvokas. Sen suuret, kiiltäväpintaiset lehdet saavat oranssista punaiseen hehkuvan syysvärityksen. Terveempää pensasta ja upeampaa syysvärisinfoniaa saa hakea. Se kasvaa komeasti jopa kaupunkiteiden viherkaistoilla, mutta kävelyteiden liepeet eivät silti ole suositeltavimpia istutuspaikkoja: marjojen voimakas väriaine tahraa niin betonilaatat kuin varomattomien matotkin.

Marja-aronia (Aronia mitschurinii) on yksi aronia-sukuun kuuluvista pensaista. Se kasvaa 1–3 metrin korkuiseksi ja soveltuu hyvin pensasaitoihin. Pensas kukkii keväällä ja kukat ovat valkoiset. Lehdet saavat syksyllä punaisen värin.

Kasvupaikan suhteen lajilla ei ole suuria vaatimuksia. Parhaiten se kuitenkin tuottaa marjoja aurinkoisella paikalla runsasmultaisessa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa. Savimaa sekä kuiva ja hiekkainen maa eivät ole hyviä paikkoja. Yhdestä pensaasta voi marjoja tulla jopa 8–10 kiloa. Marjat ovat mustia ja kiiltäviä. Marjasatoa lisää myös oksien leikkaus 5–7 vuoden välein, mutta leikkuuvuonna satoa ei tietenkään tule. Marjoissa on paljon C-vitamiinia ja soveltuvat hyvin esimerkiksi hilloihin ja hyytelöihin. Marja-aronian maku on erittäin mieto, joten sen kanssa kannattaa käyttää myös muita marjoja.

Laji voi olla vaikeaa erottaa koristearoniasta, mutta koska jälkimmäinen on nimensä mukaisesti ensisijaisesti koristepensas, niin sen marjat ovat pienempiä eivätkä aivan yhtä hyviä. Marja-aronian tieteellinen nimi tulee venäläiseltä kasvitieteilijältä Ivan Michurinilta, joka teki 1900-luvun alussa laajoja risteytyskokeita kehittääkseen uusia hyötykasveja.

Levinneisyys

Oletettavasti venäläisen I. V. Mitšurinin jalostama Aronia-risteymä. Viljelykasvina Venäjällä. lisää tästä.

Elinympäristö

Aurinkoiset puutarhamaat, ei seisovaa vettä, sietää happamuuttakin.
Vyöhykkeet I–V. Pohjoisemmilla vyöhykkeillä voimakkaimmat versot saattavat paleltua ajoittain.