Ulkonäkö ja koko

Vaahteran parhaita tuntomerkkejä ovat isot 3- tai 5-halkioiset lehdet. Vaahtera kasvaa 10–20 metriä korkeaksi. Latvus on leveän puolipallomainen. Vaahtera on nopeakasvuinen puu. Vaahtera kukkii ennen lehtimistään keltaisin kukin. Liuskaiset lehdet värittyvät syksyllä keltaisiksi tai oranssinvärisiksi, joillakin jalostetuilla lajikkeilla jopa hehkuvan punaisiksi. Runko on nuorena ruskeanharmaa ja sileä, vanhempana se muuttuu tummanharmaaksi ja kapeauurteiseksi. Juuristo on tiheä, epäsäännöllinen paalujuuri jakautuu jo lähellä tyveä useaksi sivujuureksi ja pinnanmyötäisiä vaakajuuria on erittäin vähän.

Levinneisyys

Metsävaahtera on pääosin lehtimetsäalueella ja havumetsäalueen eteläosissa tavattava puulaji. Lehtimetsävyöhykkeellä Euroopassa se on yksi jokametsän pääpuulajeista, Etelä-Suomen leveyksillä se on taas vaatelias kasvupaikan suhteen ja harvalukuinen. Välimeren seuduilla se kasvaa taas lähinnä vuoristoissa. Vaahteran levinneisyysalue ulottuu lännessä Pyreneille, idässä Venäjän euroopanpuoleisiin osiin, pohjoisessa Keski-Skandinaviaan ja Keski-Suomeen, ja kaakossa Iraniin. Sitä kasvatetaan laajalti myös luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Se ei kuitenkaan erityisemmin pidä liian mereisestä, tai mantereisesta ilmastosta, siksi se lähes puuttuu läntisimmästä Euroopasta.

Metsävaahtera on luonnonvarainen puu Suomessa. Se lasketaan kuuluvaksi jaloihin lehtipuihin. Sen luontaisen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee linjalla Pori-Tampere-Korpilahti-Puumala-Värtsilä. Se on yleinen myös istutettuna piha- ja puistopuuna, ja sellaisena sen menestymisalueen raja on Pohjanlahden rannikolla Kemiä ja Torniota myöten. Sisämaassa viljelyn raja on paljon eteläisempi. Vaahteroiden viljelyn menestymisen edellytyksenä on siemenalkuperän kotimaisuus. Keskieurooppalaiset kannat eivät meillä selviä lounaisrannikkoa lukuun ottamatta.

Todelliset vaahterametsiköt on Suomesta hävitetty pellonraivauksissa ja jäljellä on vain yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Tästä huolimatta vaahtera on eräs tavallisimmista Suomen etelärannikon jaloista lehtipuista, ja se kestää monia muita jalopuita paremmin kuusimetsän varjostusta, varsinkin nuorena. Pohjoisempana se kasvaa paikallisena reliktipuuna aina luontaisille pohjoisrajoilleen saakka. Luonnossa tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kuivat kallionaluslehdot ja puronvarsilehdot. Rehevöityneissä kaupunkimetsiköissä vaahtera on yleistynyt entisestään. Tämä rehevöityminen on seurausta muun muassa ihmisten lemmikkikoirien ulosteista, jotka pitkällä aikavälillä rikastuttavat maaperää. Tästä syystä monet alun perin kangasmetsät ovat muuttumassa reheviksi lehdoiksi kaupungeissa. Vaahtera leviää Etelä-Suomessa helposti luontoon puutarhoista ja katupuiden siemenistä.

Elinympäristö

Vaahtera kukkii touko–kesäkuun vaihteessa lehtien puhkeamisen aikoihin. Metsävaahtera on yksikotinen, eli sama yksilö tuottaa sekä heteitä että emejä. Hede- ja emikukkien määrä vaihtelee vuosittain. Usein kukat ovat ainakin toiminnallisesti yksineuvoisia, sillä niissä joko heteet eivät muodosta siitepölyä tai emiö on surkastunut. Metsävaahtera on hyönteispölytteinen ja sitä pölyttävät muun muassa mehiläiset. Siemenet kypsyvät kesän lopulla ja itävät usein jo syksyllä. Metsävaahtera tuottaa runsaasti siemeniä jo nuorella iällä ja joka vuosi. Siementuotanto alkaa usein jo 20-vuotiailla puilla.

Siementen itävyys on hyvä ja ne säilyttävät itävyytensä 1–2 vuotta. Myös siemenen leviäminen on tehokasta. Se leviää kaukolevintänä jopa 5 km:n päähän. Ilmaston muutosten seurauksena metsävaahteran levinneisyysalue pystyykin leviämään parhaimmillaan 50 km sadassa vuodessa, mikä on nopeaa. Metsävaahtera lisääntyy luontaisesti sekä siemenistä että kantovesoista. Kantovesat ovat kuitenkin usein lahovikaisia ja lyhytikäisiä. Metsävaahtera muodostaa myös tyvivesoja.

Vaahtera aloittaa kukintansa aikaisin keväällä usein jo toukokuun lopussa ja lehdet puhkeavat samoihin aikoihin. Lehdet avautuvat ennen muita jalopuita. Lehdet säilyvät melko myöhään syksyllä puussa ja varisevat miltei samanaikaisesti. Siemenet kypsyvät kesäkuun lopulla ja varisevat sekä itävät syksyllä.

Metsävaahteran kasvu on nopeata ensimmäisinä vuosina ja taimissa voi olla jopa metrin mittaisia vuosikasvaimia. Taimet kasvavat 5–6 metrin korkuisiksi noin 15 vuodessa. Avoimella paikalla korkeus jää noin 15 metriin, metsässä puista tulee kapeampia ja noin 20 metriä korkeita. Suomen korkeimmat vaahterat ovat 25 m korkeita. Keski-iässä noin 40-vuotiaana kasvu hidastuu. Ensimmäisen sadan vuoden aikana voi paksuuskasvu olla 3 cm vuodessa. Vaahtera saavuttaa normaalisti 100-150 vuoden iän; luonnonolosuhteissa noin 150 vuoden iän, mutta rakennetussa ympäristössä sen elinikä on lyhyempi. Poikkeuksellisesti se saattaa saavuttaa 400-500 vuoden iän.