Ulkonäkö ja koko

Piikkiaralia eli pirunkeppi (Aralia elata) on aralioiden suvun puu, joka on kotoisin itäisimmästä Aasiasta. Sen luontaista levinneisyysaluetta ovat Korea, Japani, Koillis-Kiina, Amur ja Etelä-Sahalin.

Piikkiaralian haarat ovat suoran jäykkiä ja hyvin piikkisiä. Sen lehtilapa on jopa 70 senttimetriä pitkä ja se koostuu runsaista harvahampaisista, suippukärkisistä lehdyköistä. Kukinnot ovat enintään puoli metriä leveitä huiskiloita. Suomessa piikkiaralia on menestynyt koristekasvina vain eteläisimmässä osassa, kasviyksilöt ovat tulleet pari-kolme metriä korkeiksi.

Pirunkeppi kuuluu ginseng-kasvien (Araliaceae) heimoon yhdessä esimerkiksi venäjänjuuren, (Acanthopanax senticosus), pirunnuijan (Oplopanax horridus), murattien tai heimon nimilajin ginsengin kanssa.

Aralia-sukuun kuuluu noin 20 lajia, mm. subtrooppisia lajeja Malesiasta ja Australiasta. Pirunkeppi kasvaa luontaisena Koreassa, Koillis-Kiinassa, Japanissa sekä melko pohjoisessa Amur-joen alueella.

Pirunkeppi on ollut meillä suhteellisen harvinainen puutarhojen erikoisuus, joka usein paleltuu alas kaikkein ankarimpina talvina. Näyttävästä lajista pitäisi kuitenkin löytyä nykyistä kestävämpiä kantoja, jotka mahdollistaisivat lajin käytön vielä Keski-Suomen lämpimillä kasvupaikoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että Mustilan Etelärinteellä kasvaneet yksilöt ovat pääsääntöisesti paleltuneet maanrajaan viimeksi 1980-luvun kylminä talvina.

Laji on luontaisilla kasvupaikoillaan lehtimetsien kookas pensas tai jopa 15-metrinen puu, jonka runko on yleensä huomiota herättävän piikikäs. Lajilla on näyttävät, jopa metrin pituiset liuskoittuneet lehdet. Erityisen komea laji on kukkiessaan loppukesästä punakeltaisin, vaalein kukin sekä tummien marjojen kypsyttyä suurikokoisiin kukkasarjoihin. Lajilla on kotimaassaan lääkinnällistä käyttöä kuten venäjänjuurelle tai ginsengillä.

Hyvä istutuspaikka pirunkepille olisi vettäläpäisevä humuksen- ja hiekansekainen maa lämpimällä seinustalla, missä myös pensaan koristeellisuus tulee hyvin esille. Siemen vaatii lämpö- ja kylmäkäsittelyn itääkseen eli kylvetään ulos alkukesästä ensi keväänä tapahtuvaa itämistä odottamaan.

on erikoisen näköinen kasvi. Vahvat ja isot piikkiset varret. Paksut, pystysuorat versot haarautuvat niukasti. Vaaleanharmaa tai ruskehtava kuori muuttuu tummanharmaaksi vanhetessaan. Suuret, koristeelliset lehdet ovat jopa 70 pitkät. Piikkiset lehtiruodit. Valkoinen kertohuiskilokukinto on iso ja litteä. Mustat marjat. Myrkyllinen.

Levinneisyys

Ei kovin yleinen suomessa. Kartta

Elinympäristö

Viihtyy lämpimällä, tuulensuojaisalla paikalla kalkkipitoisessa hiekkamaassa.
Tuore Kasvualusta: savi (-), Ravinteet: +++, Kalkkipitoisuus: +
tuore, ei savinen, erittäin ravinteikas, emäksinen. Huom. Viihtyy lämpimällä, tuulensuojaisalla paikalla kalkkipitoisessa hiekkamaassa.