Ulkonäkö ja koko

Tarhaomenapuu (Malus domestica) on omenapuiden (Malus) sukuun kuuluva kasvi. Sen hedelmä, omena, on valkeamaltoinen ja syötävä. Kypsänä pinta on punainen, vihreä tai keltainen tai niiden sekoitus.

Tarhaomenapuu kasvaa villinä varsinkin Keski-Aasiassa. Sitä viljellään yleisesti lähes kaikkialla lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä.

Kasvitieteellisesti omena on epähedelmä, koska sen pääosa ei ole muodostunut emin sikiäimestä vaan kukkapohjuksesta. Kun omenapuun kukkapohjus kasvaa omenaksi, sikiäin ja siinä olevat siemenet jäävät sen sisään ja siitä tulee omenan siemenkota, joka siis on omenapuun varsinainen hedelmä termin kasvitieteellisessä merkityksessä.

Omena on parhaiten Suomessa hyvällä menestyksellä viljeltävä hedelmäpuu. Tarhaomenapuun leikkaukseen kestää kolme vuotta sen istutuksesta.

Omenat jaotellaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin hedelmien kypsymisajankohdan mukaan. Kesäomenat säilyvät n. 1–2 viikkoa, syysomenat 1–2 kuukautta, mutta talviomenat vain paranevat säilöttäessä. Kesäomenista saadaan 2–3 satoa, talvi- ja syyslajikkeista yksi sato. Suomen kotipuutarhoissa kasvatetaan muun muassa seuraavia lajikkeita.

Tarhaomenapuuta on viljelty vuosituhansien ajan ja sen syntyhistoriasta on edelleen epäselvyyttä. Keskiaasialaisella villiomenapuulla, eevanomenalla (M. sieversii) on todennäköisesti keskeinen rooli tarhaomenan historiassa. Tien-shan-vuoriston omenametsiä 1930-luvulla tutkinut kasvinjalostaja Nikolai Vavilov arveli tämän ainoan suurihedelmäisen villiomenalajin syntyneen ilman ihmisen jalostustyötä; sitä levittivät erityisesti karhut, jotka syövät isoja hedelmiä. Ihmisen avustuksella eevanomena kulkeutui jo Antiikin ajalla silkkitietä myöten Kiinaan ja Välimerenmaihin, minkä jälkeen se on mahdollisesti risteytynyt muiden villiomenien kanssa. Vavilovin näkemyksen mukaan viljelty tarhaomena ja villi eevanomena ovat alkujaan yhtä ja samaa lajia, ja tämä näkemys on saanut tukea viime aikojen geneettisistä tutkimuksista.

Levinneisyys

Karttakuvasta, kanta isä laji, Metsäomenapuu. Metsäomenapuu kasvaa lähes koko Euroopassa Keski-Venäjälle ja Kaukasukselle saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Pohjoismaiden eteläosiin. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikan länsiosissa. Suomi on metsäomenapuun levinneisyyden pohjoisrajalla. Lajia tavataan luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja erittäin harvinaisena Uudenmaan rannikkoalueella.

Elinympäristö

Metsäomenapuu on kalkinsuosija, ja se viihtyy kuivahkoissa ja kivikkoisissa rinne- ja kallionaluslehdoissa, lehdesniityillä, metsänreunoissa ja rantapensaikoissa. Lajin leviämistä pohjoisemmaksi estää sen kylmänarkuus. Koska laji on ristipölytteinen, toisin sanoen hedelmöityäkseen kasvi tarvitsee toisen kasviyksilön siitepölyä, ja harvalukuinen, uhkaa sitä katoaminen Suomen lajistosta. Harvinaistumisen syitä on monia. Tärkeimpiä ovat laidunnuksen loppuminen saaristossa, minkä johdosta entiset kasvupaikat ovat kasvaneet umpeen, sekä metsänhakkuut, joiden yhteydessä on vahingossa tai tahallaan kaadettu myös metsäomenapuita. Suurin uhka lajille on kuitenkin sen risteytyminen tarhaomenapuun kanssa.

Sukulaislajike: metsäomenapuu - wikibedia