Tataarivaahtera - Acer tataricum |
|||
|
Ulkonäkö ja kokoTataarivaahtera (Acer tataricum) on vaahteroiden suvun laji, jota esiintyy Kaakkois-Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Se kasvaa kolmesta kuuteen metriä korkeaksi puuksi tai pensaaksi. Se eroaa lehtilapojen muodossa itäisessä Aasiassa kasvavasta mongolianvaahterasta, jota pidetään myös tataarivaahteran alalajina. Lajin lehdet ovat usein ehyet, harvoin heikosti kolmihalkoiset. Nopeakasvuinen ja pitkäikäinen iso pensas tai pieni puu. Aluksi jäykän pystyhaarainen, vanhana leveälatvainen ja mutkarunkoinen. Nuori verso tavallisesti punaruskea, vanha harmaanruskea. Tyviversoja niukasti. Tiheähaarainen juuristo ulottuu tavallisesti latvuksen leveydelle. tataarivaahtera on kotoisin Balkanilta Mustanmeren kautta Uralille ulottuvalta alueelta. Mustilassa Pähkinärinteen alareunaan 1910-luvulla istutetut tataarivaahterat ovat nyt täysikasvuisia puita, jotka ilahduttavat olemuksellaan ympäri vuoden: keväällä pystyt kukkatertut, kesällä punertuvat siemenet, syksyllä komeankeltainen syysväri ja talvella tummat, veistokselliset rungot. Kaunispiirteinen oksisto ja pitkälle talveen oksille jäävät siemenet vielä lisäävät tataarivaahteran koristeellisuutta. Tataarivaahteraa on lähisukulaisensa mongolianvaahteran (A. tataricum subsp. ginnala) tapaan käytetty Suomessa runsaasti ja pitkään. Tataarivaahteran lehdet ovat miltei liuskattomat, ja se on rotevakasvuisempi ja sivuhaaroiltaan jäykempi kuin mongolianvaahtera. Tataarivaahtera onkin oikeammin monirunkoinen puu kuin koristepensas LevinneisyysSe on talvenkestävä ainakin V-vyöhykkeelle asti.Sietää kohtalaisesti kuivuutta, muttei seisovaa vettä eikä kylmää savimaata. Kestää tuulta, kohtalaisesti ilmansaasteita. |
||
|
ElinympäristöAurinkoinen kasvupaikka, kuivahko tai tuore kasvupaikka. Ei erityisen vaatelias maaperän suhteen. Vyöhykkeet I–V. Kaakkois-Eurooppa ja Länsi-Aasia. |
Lähteet: | wikibedia | Mustila - Arboretum | puutarha net |
Sisällysluetteloon |