Ulkonäkö ja koko

Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs, C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas. Tyrni kasvaa laajalla alueella Euraasiassa.

Tyrni on Satakunnan maakuntakukka. Suomen suurin tyrnin viljelyalue on Suupohja. Tyrnin tuholaisia ovat tyrnikeulakoi (Gelechia hippophaëlla) ja uutena tulokkaana tyrnikärpänen (Rhagoletis batava).

Tyrni kasvaa 0,5–5 metriä korkeaksi. Oksat ovat piikkisiä. Lehdet ovat 1–5 cm pitkiä, tasasoukkia, päältä vihertävänharmaita, alta hopeanharmaita tai ruosteenruskeita. Tyrni on kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa. Kukinta tapahtuu keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat 3 mm kokoisia ja kellanvihreitä. Keltainen hedelmä on halkaisijaltaan noin senttimetrin kokoinen, pitkulainen, marjamainen ja mehevä. Tyrni kukkii touko-kesäkuussa. Tyrni on erittäin kestävä kasvi. Se leviää tehokkaasti juurivesoilla, ja se voi nopeasti kasvaa laajoiksi kasvustoiksi. Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa.

Kauniskasvuisen tyrnin tunnistaa helposti ehytlaitaisista, tasasoukista lehdistä, jotka ovat päältä vihertävän- ja alta hopeanharmaat. Silmusuomuissa ja nuorissa versoissa on erikoisia, kilpimäisiä tähtikarvoja. Se on pioneerikasvi ja ehdoton valokasvi. Tyrni sietää auringon paahdetta, tuulta, pakkasta, tulvia ja suolaista maata, mutta ei toisten kasvien varjostusta. Se on levinnyt laajalti kautta Euroopan ja läntisen Aasian, mutta riittävän avoimia kasvupaikkoja alueella on hyvin vähän. Meillä tyrni kasvaa luontaisena Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikon maannousema-alueilla, mutta oikealle paikalle istutettuna se pärjää hyvin myös sisämaassa.

Tyrnin kirkkaanoranssit marjat ovat paitsi näyttäviä myös hyvin terveellisiä, sillä ne sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia ja hyväätekeviä öljyjä. Suomessa tyrnimarjoja kerätään sekä luonnosta että viljelmiltä. Esimerkiksi Ranskassa ja Kiinassa sen kaupallinen viljely on hyvin laajaa. Tyrnistä on jalostettu eri puolilla maailmaa suurisatoisia lajikkeita, joista useimmat eivät kuitenkaan sovellu Suomen ilmastoon.

Tyrni on kaksikotinen kasvi, jonka hede- ja emikukinnot ovat eri pensaissa. Jos istutuksistaan mielii kerätä marjoja, on syytä huolehtia että istutukseen tulee sekä hede- että emikasveja. Marjat ovat oksissa tiiviinä ryhminä ja niiden kerääminen on hankalaa, koska niillä ei usein ole kantoja lainkaan ja pensaissa on teräväkärkisiä oraoksia, kansanomaisesti sanottuna piikkejä, jotka hankaloittavat pensaissa liikkumista ja oksien käsittelyä. Lajikkeiden jalostuksessa on pyritty paitsi satoisuuteen myös piikittömyyteen ja helpommin kerättäviin marjoihin, joissa on lyhyt kanta

Levinneisyys

Tyrniä tavataan Euroopassa paikoitellen Pohjanmeren, Itämeren, Mustanmeren ja Norjan Atlantin puoleisilta rannikoilta sekä sisämaasta muun muassa Pyreneeiltä, Alpeilta ja Karpaateilta. Aasiassa lajia tavataan esimerkiksi Kaukasukselta ja Himalajan vuoristoseuduilta. Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla. Villiintyneitä kasvustoja tavataan paikoin Suomenlahden rannikolta ja joskus myös Etelä-Suomen sisämaasta.

Elinympäristö

Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena lähinnä kivisillä merenrannoilla. Keski-Euroopassa ja Aasiassa lajia tavataan myös sisämaan vuoristoseuduilla jokilaaksoissa ja jokien varsilla. Siitepölyaineiston perusteella tiedetään, että tyrni oli yleinen Euroopassa myös sisämaassa jääkauden jälkeen. Metsittyminen ajoi lajin kuitenkin vähitellen vesistöjen rannoille.

Tyrnin kasvupaikat ovat usein niukkaravinteisia, mutta laji pärjää niissä sen juurinystyissä elävän Frankia-suvun bakteereiden avulla. Bakteerit sitovat ilmasta typpeä, josta isäntäkasvi saa osansa.

Kasvupaikka: Hiekkaiset merenrannat. Myös koriste- ja marjapensas.
Kukinta: Touko–kesäkuu. Kukkii ennen lehtimistä.