Weigela middendorffiana -keltakotakuusama (gullprakttry) Keltakotakuusama on varhain keväällä kukkiva ja suhteellisen talvenkestävä iso pensas. Kasvupaikan tulee olla lämmin, hyvin vettä läpäisevä ja ravinteikas. Säännöllinen harvennusleikkaus edistää kukintaa ja pitää pensaan tiheänä. Paleltuneet versojen kärjet ja kukkineet haarat poistetaan vuosittain. Pensas on pysty—koheneva ja hieman harvaoksainen. Sille kasvaa kohtalaisesti ryvivesoja. Juuristo on leveä. Lehdet ovat vastakkaiset ja melko isot, 5—8 cm pitkät. Vaaleankeltaiset kukat avautuvat usein jo toukokuun puolivälissä. Kukkasilmut sijaitsevat edellisen vuoden versojen lyhyissä sivuhaaroissa. Weigela praecox -kevätkotakuusama (vårprakttry) Kasvupaikka ja hoito kuten keltakotakuusamalla, laji on kuitenkin talvenarempi. Liilanpunaiset kukat avautuvat yleensä kesäkuun alussa. Weigela-risteymät - tarhakotakuusama (trädgårdsprakttry) Tarhakotakuusamat ovat ilmastollisesti arkoja yksittäispensaita. Ne ovat komea- ja kevätkotakuusaman risteymiä ('Weigela florida x praecox'). Kasvupaikka ja hoito kuten edellisilläkin lajeilla. keltakotakuusamalla. Versojen latvat paleltuvat usein, mutta pensaat versovat melko hyvin. Kesäkuun loppupuolelle ajoittuva kukinta on runsasta leudon talven jälkeen. Lajikkeilla 'Bristol Ruby', 'Eva Rathke' ja 'Red Prince' on purppuranpunaiset kukat. 'Minuet' on vain 50—60 cm korkea kanadalainen pensas, jolla on myös punaiset kukat. 'Bristol Snowflake' -lajike taas on valkokukkainen. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' -lumipalloheisi (snöbollsbuske) Tuuhea ja rehevä pensas istutetaan rakennettuun ympäristöön yksittäin, ryhmiksi tai aidanteeksi. 'Pohjan Neito' on kotimainen useista paikoista rekisteröity pensas. 'Roseum' muistuttaa Pohjan Neito -lajiketta, mutta se ei ole yhtä talvenkestävä, vaan menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I—IV. Kasvupaikkavaatimus on sama kuin koiranheidellä eli lumipalloheisi tarvitsee tuoreen, runsasravinteisen kasvualustan ja paljon valoa kukkiakseen runsaasti. Liian kuivalla ja aurinkoisella paikalla tämä pensas altistuu tuhohyönteisten hyökkäyksille. Lehdet ovat kolmihalkoiset ja kauniin vihreät, syksyllä ruskeanpunaiset. Etelä-Suomessa 3—4 viikkoa kestävä kukinta alkaa usein jo kesäkuun toisella viikolla. Isot pallomaiset valkoiset kukinnot muodostuvat kokonaan neuvottomista kukista. Marjoja ei kehity. |
|
| Back page | Next page |