Picea omorika - serbiankuusi (serbgran)
I-V 10–25 m x 2-4 m A-Pv Tuo Ra+++

Keski- ja Pohjois-Euroopassa serbiankuusi on suosituimpia koristepuita kauniin, kapean muotonsa ja säännöllisen kasvutapansa ansiosta. Puuta istutetaan myös paljon tiealueille, sillä lajin oletetaan kestävän hyvin ilman epäpuhtauksia. Laji risteytyy helposti sitkankuusen kanssa. Risteymät ovat leveämpiä kuin aito serbiankuusi. Serbiankuusi ei ole erityisen vaativa kasvupaikan suhteen. Se on ainoa Suomessa viljelty ulkomainen kuusilaji, joka vielä 80-vuotiaana on ollut poikkeuksetta terve ja elinvoimainen, mutta keskimääräisen eliniän arvioidaan nyt jäävän 100 vuoteen maamme kaupunkipuistoissa.

Suomessa pisimmät, noin 90-vuotiaat serbiankuuset ovat jo lähes 30 metriä korkeita. Latvus on kapean kartiomainen, usein pylväsmäinen. Kärjistään ylöspäin kaartuvat oksat ovat lyhyitä ja hentoja avoimella paikalla. Neulaset ovat litteitä, 10–20-millisiä, alta hopeanhohtoisia. Kävyt syntyvät jo nuoreen puuhun. Ne ovat kiiltävän sinimustia, pieniä, 4—6 cm pitkiä. Käpysuomut ovat pyöreäkärkisiä.

Picea omorika 'Nana' -kääpiöserbiankuusi (liten serbgran)
I-IV 3-5 m x 1-2 m A-Pv Tuo Ra+++

Tämän serbiankuusen hidaskasvuisen lajikkeen latvus on leveän kartiomainen ja läpinäkymättömän tiheä. Vuosikasvua kertyy vain 2—4 cm, ja lajikkeesta tulee yleensä kolmisen metriä korkea. Sillä on alta hopealle hohtavat, hyvin lyhyet, litteät neulaset sekä pienet, kiiltävät ja sinimustat kävyt. Taimea ei tarvitse varjostaa kevättalvella. 'Nana' viihtyy auringossa tai puolivarjossa vyöhykkeillä I—IV. Maan tulee olla tuore, keskiravinteinen ja ilmava.

Surukuusi

Serbiankuusi

KääpiöSerbiankuusi

surukuusi

Yhdistelmäkuva: Metsäkuusi, Surukuusi, Mustakuusi, Serbiankuusi.