Cornus alba – pensaskanukat

Pensaskanukat on leveitä ja korkeita aidanne- ja suojapensaita, niissä on värikkäät oksat jotka koristavat maisemaa talvella. Kasvavat parhaiten ravinteikkaassa multamaässa. Sietävät hieman seisovaa vettä mutta ei kuivuutta. Menestyvät sekä auringossa että varjossa. Tuulenkestävyys on hyvä, ilmansaasteiden kestävyys kohtalainen. Soveltuvat myös tienvarren kasvillisuudeksi. Kanukanversotauti tuhosi 1990-luvulla korallikanukan kasvustoja. Saastuneet kasvustot hävitetään, polttamalla. Ei torjuntakeinoja.

Pensaskanukat kasvavat melko nopeasti. Vanhan pensaan uloimmat kaarevat haarat juurtuvat usein kärjistään. Tiheähaaraiset juuret on lähellä maata. Pensaskanukalla on vihreät, joillakin sen lajikkeilla taas kelta- tai valkokirjavat lehdet. Etenkin korallikanukan aikaisin syksyllä kehittyvä punainen ruska-asu kiinnittää katseen. Kellanvalkoisia huiskilokukintoja ei huomata. Pensas kukkii runsaimmin kesäkuussa ja myöhemmin kukkia avautuu harvakseen syksyyn saakka. Valkoiset tai sinertävät luumarjat koristavat pensaskanukoita loppukesällä ja syksyllä, mutta ei säily talveen asti.

Talvella keltaoksa- ja korallikanukka erottuvat jo kaukaa vihertävänkeltaisine ja punaisine oksineen. Koska nuorimmat versot ovat värikkäimpiä, näitä pensaita pyritään nuorentamaan säännöllisesti poistamalla vanhimpia versoja — vaihtoehtoisesti haarat leikataan viiden vuoden välein 20-30 sentin korkeudelta maasta. Pensaskanukat kestävät alasleikkauksen, mutta sen jälkeen muodostuu runsaasti harvennusta vaativia tyviversoja.

'Elegantissima' tunnetaan myös nimellä 'Argenteomarginata'. Sillä on leveälti valkolaitaiset lehdet, ja osa lehdistä kehittyy kokonaan valkoisiksi etenkin paljossa valossa. Viirukirjokanukka 'Sibirica Variegata' eroaa Elegantissima-lajikkeesta siten, että valkoiset osat ovat vain kapeita viiruja lehtilaidoissa ja oksat ovat tummanpunaiset. Näiden lajikkeiden syysväristä tulee useimmiten vaaleankeltainen, ja ne menestyvät IV-vyöhykkeellä.

Koska kelta- ja valkolehtisillä kanukoilla on vähemmän lehtivihreää, ne jäävät pienemmiksi ja tarvitsevat enemmän auringon valoa kuin vihreälehtiset lajikkeet, jotka kasvavat hyvin synkässä varjosta. Puolivarjoinen kasvupaikka on ihanteellinen kelta- ja laikkukirjokanukoille.

Kelta- ja valkokirjavalehtiset kanukat tuovat väriä myös talviseen pihaan. Vaikka ruskeanpunaiset versot ei näytä samalta kun vertaa vaikkapa korallikanukaan, ne ovat silti värikkäämmät kuin useimpien muiden koristepensaiden versot.

Keltakirjokanukan lehdet ovat keltaviiruiset ja -laikkuiset. Yleisesti kasvatetaan kahta lajia kaksi metriä korkeaksi kasvavaa: 'Gouchaultiin lehdistön keltaiset osat vihertyvät jonkin verran loppukesästä; 'Spaethii' pysyy keltaisena syksyyn ja osa sen lehdistä on kokonaan keltaisia. Molempien syysväristä tulee valoisalla kasvupaikalla oranssinkeltainen, mutta varjossa lehdistö jää kalpeankeltaiseksi.

Viirukirjokanukka erottuu vaaleana jo kaukaa.

Keltakirjokanukka

Korallikanukka syysasussa.