Hedera helix - muratti (murgröna)
(I) 2-4 m x l m Pv-V Tuo Ra+++

Ainavihanta muratti nousee jopa usean metrin korkeuteen tarttumalla seinään kiipimäjuurillaan. Se on peräisin Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Aasian lauhkeasta ilmastosta. Se kasvaa luonnonvaraisena Viron läntisillä saarilla ja Tukholman tienoilla. Kestävin kanta lienee 'Baltica' eli vironmuratti, joka talvehtii ainakin I-vyöhykkeen lämpimillä kasvupaikoilla. Oulussa se on saatu menestymään enintään kolme vuotta huolellisesti havuilla peitettynä.

Laji viihtyy parhaiten puolivarjossa, mutta Keski-Euroopassa se kasvaa jopa talon pohjoisseinustalla tai kiipeilee puiden runkoja myöten. Maan tulee olla keski- tai runsasravinteista ja läpäisevää.
Koska muratti on erityisen kylmänarka nuorena, taimet suojataan tai ne istutetaan ruukkuihin, jotka pidetään talvella sisällä valoisassa ja viileässä huoneessa. Kun kasvi varttuu ja sen juuret kasvavat syvälle maahan, se saa vettä talvellakin ja tulee kestävämmäksi. Sen lehdet ovat yleensä sormihalkoiset, mutta kukkivan kasvin lehdistö muuttuu ehytlaitaiseksi. Muratti kukkii tosin erittäin harvoin ja vasta useiden kymmenien vuosien ikäisenä.

Humulus lupulus - humala (humle)
I-VII 4-5 m x 1,5 m A-V Tuo-Kos Ra++

Humala kiertää itse ruohomaisen vartensa narujen, köynnös-kehikon tai puun rungon ympärille ja nousee yhdessä kesässä helposti useiden metrien korkeuteen. Uudet versot kasvavat joka vuosi uudelleen, sillä ne kuihtuvat syksyllä. Leveät lehdet ja varret ovat niin karkeat, että ne raapivat herkästi ihoa. Lehdistöstä tulee tummanvihreä etenkin varjossa. Poikkeuksen muodostaa keltalehtinen ja niukasti kukkiva hedekasvi 'Aureus'. Sillä on tavallista vähemmän lehtivihreää, minkä takia se kasvaa hitaammin kuin vihreä perusmuoto.

Humala kasvaa paitsi viljeltynä myös luonnonvaraisena Rovaniemen korkeudella asti. Se levisi kaikkialle Suomeen, kun talojen täytyi kasvattaa sitä keskiajalla oluen mausteeksi ruotusotilaiden tarpeisiin. Olueen ja simaan käytetään käpymäisiä vaaleanvihreitä emitähkiä. Viljeltävät humalat ovatkin heinä — elokuussa kukkivia emikasveja, mutta luonnossa tavataan myös hedeyksilöitä, jotka tunnistaa leveistä röyhykukinnoista. Kun tätä köynnöstä kasvatetaan hyötykäyttöön, lähistöllä ei saa olla hedekasveja, sillä ne pölyttävät emitähkät käyttökelvottomiksi.

Humala viihtyy parhaiten osittain varjoisessa ja runsasmultaisessa lehtimetsässä tai kosteikossa. Auringon paahde ja kuivuus altistavat lehdistön härmälle, kirvoille, vihannespunkeille ja humalayökkösten toukille.

Hydrangea anomala subsp. petiolaris -köynnöshortensia (klätterhortensia)
I-III 5-10 m x 2 m Pv-V Tuo Ra+++ Ca-

Hämyisellä seinustalla paksusta mullasta kohoava köynnöshortensia peittää säleikön hitaasti mutta varmasti ruohonvihreillä lehdillään. Jopa 30 senttiä leveän lumivalkoisen kukinnon keskellä sijaitsevat lähes tuoksuttomat tähtimäiset pikkukukat avautuvat heinäkuun alkupuolella. Huomio kiinnittyy kuitenkin isoihin neuvottomiin laitakukkiin. Syyspakkasissa ruskettuvat, kuivuuttaan kahisevat kukinnot koristavat kasvia vielä keskitalvella.

Köynnöshortensian jäykät punaruskeat varret peittyvät vasta alkukesällä pyöreähkön kiiltävän lehdistön alle, jonka ruskaväristä tulee sateisenakin syksynä puhtaan vaaleankeltainen. Lehdet eivät kärsi härmästä eivätkä kirvoista muista kasvintuhoojista puhumattakaan. Köynnös tarttuu kiipimäjuurillaan tiukasti eri pintoihin ja kapuaa 5—10 metrin korkeuteen. Kasvu on aluksi hyvin hidasta, ja kukintaa joutuu odottamaan monia vuosia.

Köynnöshortensia viihtyy osittain tai lähes koko päivän varjoisalla paikalla, jossa on paksu kerros tuoretta, runsasravinteista ja hapanta turvemultaa. Japanissa ja Etelä-Koreassa luonnonvaraisena kasvava köynnöshortensia menestyy erinomaisesti Etelä-Suomessa ja paleltuu vain erityisen kylminä talvina. Taimen voi istuttaa paitsi seinän viereen myös joka puolelta avoimeen pergolaan, paksurunkoisen puun tyvelle tai kallion kupeeseen, sillä se ei kaipaa talvisuojaa I—III-vyöhykkeillä. Sen sijaan pohjoisempana kasvin saa menestymään vain kasvattamalla sitä maanpeitekasvina, jolloin se saa luontaisen talvisuojan lumihangesta. Köynnöshortensiaa leikataan mahdollisimman harvoin ja vähän.

Suurin osa murattikannoista talvehtii huonosti. Muratin kasvupaikan tulee olla suojassa kevätahavalta. kuva. caraghnurseries.ie

Humala kiertyy itsekseen tukeen. Tässä se on johdettu perinteiseen tapaan salkoihin. kuva. ogrodowo.eu

Köynnöshortensian ruskaväri on aina kalpeankeltainen. Laji tuleentuu melko aikaisin. kuva. chadwickarboretum.osu.edu

Muratti lehdet. lähde: .ikea.com/fi/fi/p/hedera-helix-ruukkukasvi-muratti-sekalaisia-lajeja-80535017/