Solanum dulcamara - punakoiso (besksöta)
I-VIII 2 m x l m A-V Tuo-Mär Ra+

Meillä luonnonvaraisena kasvava, ohutvartinen punakoiso availee lähes koko kesän violetteja pieniä ratasmaisia kukkiaan, joista kehittyy kiiltäviä punaisia pisaramaisia marjoja. Ne ja jokainen verson osa sisältävät lievästi myrkyllistä solaniinia, kuten kaikki koisokasvit. Tummat, usein kolmisormiset, pienet lehdet eivät ole kovin peittäviä, vaan punakoison lisäksi säleikköön on hyvä istuttaa muitakin köynnöksiä tiheyttä ja vaihtelua antamaan. Pehmeän ruohomainen latvaosa ei talvehdi, mutta puutuneesta tyvestä nousee joka kevät uusia versoja.

Punakoiso menestyy jopa syvässä varjossa koko Suomessa. Se kasvaa tavallisesti kosteissa rantapensaikoissa Keski-Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan saakka, ja esimerkiksi Oulussa sitä tavataan viljelykarkulaisena. Taimi ohjataan tukeen seinustalle tai puun rungolle tai se istutetaan pensaiden ja muiden köynnösten joukkoon. Toisinaan perhostoukat syövät sen lehdet reikiä täyteen.

Vitis - viiniköynnökset

Rehevät ja isolehtiset viiniköynnökset viihtyvät auringossa runsasravinteisessa, kalkitussa, tuoreessa ja ilmavassa maassa. Ne kasvavat nopeasti 3-5 metrin korkeuteen kiertymällä tukiin karhillaan, jotka sijaitsevat varressa vastapäätä komeita 3- tai 5-halkoisia lehtiä. Taimia ei tarvitse leikata joka vuosi, mutta jos niistä halutaan satoa, hoitoleikkaukset ovat suotavia. Ne tehdään vasta elokuussa keväisen mahlavuodon takia.

Kestävimmät viiniköynnökset menestyvät avomaallakin, mutta satoa saadaan vasta 3—4 vuoden kuluttua istutuksesta. Lisäksi etenkin nuoret taimet on peitettävä joka talvi havuilla ja pakkaspeitteellä tai vettä hylkivällä talvisuojaturpeella.

Rypäleiden kehittyminen ja kypsyminen vaatii aikaa ja paljon lämpöä, joten taimet on istutettava mahdollisimman aikaisin lumesta paljastuvalle, tuulensuojaiselle ja aurinkoiselle paikalle. Rakennuksen eteläseinusta on yleensä sopivin kasvupaikka viiniköynnöksille.

Maan tulee olla lämmintä, kuohkeaa ja runsasmultaista. Hiekan lisäys kasvualustaan tekee sen ilmavaksi ja nopeasti vettä läpäiseväksi. Taimet istutetaan kohopenkkiin 1-1,5 metrin välein. Latvialaisten lajikkeiden kasvualusta saa olla lievästi hapanta, kun taas muiden lajikkeiden multa kalkitaan reilusti. Kasvu ei saa rehevöityä liikaa, sillä se vaikeuttaa nuoren taimen talvehtimista. Hitaasti liukenevat lannoitteet sekä marja- ja syyslannoitteet sopivat sekä peruslannoitukseen että vuosittaiseen hoitolannoitukseen.

Vitis amurensis - amurinviini (amurvin)
I-II 3-5 mx 1,5 m A-Pv Tuo-Kos Ra+++ Ca+

Parhaiten koristekasviksi sopivalla amurinviinillä on 20 cm leveät, kolmehalkoiset lehdet sekä pienet mustat happamat marjat. Kaukoidästä kotoisin oleva laji voi tulla jopa 8 metriä korkeaksi, mutta yleensä se ylettyy meillä räystääseen.
Vaikka kasvi pitää kasvukaudella jopa kosteasta mullasta, se ei saa joutua alttiiksi talvimärkyydelle.

Vitis riparia - törmäviini (doftvin)
I-IV 5-8 m x 2 m A-Pv Tuo-Kos Ra+++

Pakkasenkestävyydestään kuuluisa pohjoisamerikkalainen törmäviini on ennen kaikkea komea koristeköynnös, sillä punamustat pikkuiset hedelmät maistuvat yleensä kitkerille. Lehtilapa on 8—18 cm leveä, kolmehalkoinen tai ehyt, laidaltaan isohampainen. Lajia on istutettu jonkin verran V-vyöhykkeen lämpimille kasvupaikoille, missä se on menestynyt kohtalaisesti.

Vitis riparia - törmäviini

Punakoison kukat kuva. gobotany.nativeplanttrust.org

Punakoiso on hentovartinen köynnös, joka kasvaa luonnonvaraisena kosteikoissa. kuva. infoflora.ch

Amurinviini, joka on muiden viiniköynnösten tavoin hyvin reheväkasvuinen. kuva. prisma.fi