Etelä-Suomen lehdoissa kasvava euroopanpähkinäpensas voi kasvaa monihaaraiseksi, kuusi metriä korkeaksi, pystyksi pikkupuuksi. soveltuu tuulenkestävänä aidanteeksi. Laji viihtyy parhaiten puolivarjossa, tuoreessa, multavassa maassa se sietää ajoittaista seisovaa vettä. kestää melko hyvin ilmansaasteita, erityisesti rikkidioksidia, mutta sietää huonosti suolaa.
Pähkinäpensasta ei leikata kovin usein, sillä kukat ja pähkinät kehittyvät vanhaan pensaaseen. Melko nopeakasvuinen ja pitkäikäinen laji vesoo runsaasti alas-leikkauksen jälkeen.
Yksittäiset pystyt oksat elävät 20 vuotta. Kuori on vaalean vihreänruskea, vanhana ruskeanharmaa. paljon hiusjuuria sisältävä juuristo on laaja. Pehmeäkarvaiset isot lehdet puhkeavat varhain keväällä. Ulkomailta tuodut pensaat saavat keltaisen ruskavärin myöhään syksyllä.
Keltaiset hedenorkot avautuvat huhti—toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Samassa kasvissa sijaitsevia pieniä emikukintoja tuskin huomaa. Noin syyskuun puolivälissä täysin kypsiksi tulevat pähkinät ovat oravien ja lintujen suosiossa. Niitä kehittyy vasta 10-vuotta vanhaan pensaaseen.

'Contorta' eli peikonpähkinä menestyy vyöhykkeillä I(II). Sillä on tumma, ryppyinen lehdistö ja ruuvikierteiset oksat. Lajike vartetaan tavallisesti 1—2 metrin runkoon. 'Fuscorubra' on maksanpunalehtinen on harvinainen, se selviää talvista vain erikoisen lämpimillä paikoilla Ahvenanmaalla ja Manner-Suomessa lounais- ja etelärannikolla.

EuroopanpähkinäpensasPeikonpähkinän vasta puhjenneet ryppyiset lehdet.