Lamovuohenkuusama on lehdiltään ja kukiltaan kelta- että rusovuohenkuusaman välimuoto, mutta eroaa niistä selvästi kasvutavaltaan, sen versot ovat kaarevat ja rennot. Lamovuohenkuusama on ollut erityisen näyttävä varjoisissa puistoissa. Sen kookkaat lehdet ovat nuorina kellanvihreät ja vihertävänkeltaiset kukat punertuvat vanhetessaan.

Kauttaaltaan hopeisen välkehtivä lännenhopeapensas menestyy Kemin korkeudella. Kasvupaikka voi olla paahteinen, maa kevyttä ja hiekapitoista. Aitokilsenpensaana tunnettu laji sietää hyvin leikkausta, mutta siitä tarvitsee poistaa yleensä vain kuivia oksia. Sillä ei esiinny kasvitauteja ja tuholaisia.
Epäsäännöllisen muotoinen pensas leviää hyvin voimakkaasti juurivesoilla, joita se puskee etenkin alasleikkauksen jälkeen kauas pensaan tyvestä. Paksut juuret kasvavat melko syvälle maahan, mutta hiusjuuristoa on niukasti.

Hopeapensaan nuoret versot ovat vaalean punaruskeat. Molemmin puolin hopeiset lehdet varisevat myöhään syksyllä. Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuuhun. Mitättömän pienet, hopeiset, tuoksuvat kukat sijaitsevat lehtihangoissa. Oksilla talveen saakka säilyvät marjat ovat hopeiset ja pienet.

Ainavihanta, koko Suomessa luonnonvaraisena kasvava variksenmarja sopii hyvin havupuiden aluskasviksi aurinkoon tai varjoon. Kasvualustaksi kelpaa niukkaravinteinen turve- tai hiekkamaa. Variksenmarjaa ei kannata istuttaa multa- tai savimaahan, missä taimet eivät pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa.
Hiekka- tai sorakerros auttaa kasvuunlähdössä. Lajia ei tarvi hoitaa.

Suurin osa variksenmarjonen juurista kasvaa lähellä maanpintaa, osa puolen metrin syvyydessä. Hiusjuuriston osuus on suuri. Lehdistö on ainavihanta ja lyhyen neulasmainen. Mitättömän pienet, vaaleat kukat avautuvat heti lumen sulettua. Mustia luumarjoja voi syödä.

Variksenmarjalla on kaksi alalajia. Kaksikotinen etelän variksenmarja on rento ja pitkärönsyinen varpu. Sen lehdet ovat kellanvihreät ja se marjoo niukasti. Pohjanvariksenmarja taas on koheneva, ja versot ovat lyhyemmät ja haarovammat kuin etelänvariksenmarjalla. Lehdet ovat tummanvihreät ja marjoja kehittyy paljon.

Tuulenkestävät, melulta suojaava sorvarinpensas lajit soveltuvat aidanteiksi ja suojakasvustoiksi. Niillä on hieno syysväritys ja koristeelliset siemenkodat.
Euroopansorvarinpensas on vaatimaton kasvualustan suhteen ja sietää hieman seisovaa vettä. Se menestyy kuitenkin parhaiten ravinteikkaassa, tuoreessa ja kalkitussa mullassa. Se suosii aurinkoa, mutta viihtyy varjossa. Tuulenkestävyys on hyvä. Pensasta ei tarvitse leikata säännöllisesti — tarvittaessa vain vanhimpia haaroja poistetaan.

Laji on altis kirvoille ja härmälle. Pensas kasvaa melko nopeasti, ja pystyt tummanvihreät oksat haarautuvat usein epäsäännöllisesti. Juuristo on keskisyvä, mutta tiheät hiusjuuret kasvavat lähellä maanpintaa.
Euroopansorvarinpensaalla on vahva punaisen-keltainen syysväri, kun taas kesäkuun puolivälissä puhkeavat kukat ovat mitättömän pienet ja kellanvihreät. Loppukesällä kehittyvät punaiset siemenkodat säilyvät oksissa alkutalveen. Punaoranssit myrkylliset siemenet paljastuvat siemenkodan avautuessa.

Hopeapensas erottuu hyvin maisemassa.

Sorvarinpensaat ovat kauneimmillaan syksyllä. Alla kuvassa on Variksenmarja.