Tämä vanha englantilainen lajike kukkii runsaasti muutaman viikon kesäkuun lopusta alkaen, mutta yksittäisiä kukkia avautuu loppukesän aikana. Kukinnan toistuvuus periytyy syysdamaskonruusulta. Versojen kärjet paleltuvat joka talvi, mutta kukat puhkeavat saman vuoden versoihin. Lajike on kasvualustan suhteen vaativampi kuin tarhapimpinellaruusut keskimäärin. Pitkät harvat versot tekevät pensaasta epäsäännöllisen. Juurivesoja kehittyy runsaasti. Lehdet ovat tyypillisen pimpinellaruusun kaltaiset. Isot vaaleanroosat kerrannaiskukat haalistuvat lähes valkoisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti. Kiulukoita ei synny lainkaan.

Kanadalainen 'Suzanne' on risteytyksessä käytetyn Rosa laxa -lajin vuoksi harvaoksaisempi ja rotevampi kuin useimmat eurooppalaiset tarhapimpinellaruusut. Kohtalaisen voimakkaasti kasvavan pensaan versot ovatkin pitkät ja harvahaaraiset. Se tulee istuttaa tuoreeseen runsasravinteiseen maahan. Lehdet ovat harmahtavat ja melko pienet. Lämpimän vaaleanpunaiset isot kerrannaiskukat tuoksuvat miedosti ja haalistuvat valkoisiksi ennen kuihtumistaan. Runsasta pääkukintaa ei ole, vaan nuput avautuvat muutama kerrallaan lähes kuukauden ajan kesäkuun viimeiseltä viikolta alkaen. Kiulukoita ei muodostu.

Helsingistä Ursininkallioilta löydetty keltakukkainen ruusu on nimetty 1800-luvulla eläneen hyväntekeväisyydestään kuuluisan Aurora Karamzinin mukaan. Pensas kestää talvet pääsääntöisesti hyvin Etelä-Suomessa, ja sitä viljellään jopa Oulussa. Tuleentumattomat versot paleltuvat kuitenkin äkillisissä syyspakkasissa etelässäkin. Kasvupaikan tulee olla lämmin ja kuivahko, jotta pensas ehtii valmistautua talveen. Lajikkeen lisääminen on hidasta. Oksat ovat ruskeat ja pystyt, lehdet tummat. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Pensas kukkii runsaasti pari viikkoa kesä-heinäkuun vaihteessa. Vahvankeltaiset, 5—6 cm leveät ja kohtalaisesti tuoksuvat kerrannaiskukat puhkeavat edellisen kesän versoihin. Mustia pyöreitä piikkisiä kiulukoita muodostuu melko runsaasti.

Harisonii-ryhmä –tarhaharisoninruusut

Tarhaharisoninruusut alkavat kukkia heti juhannuksen jälkeen. Ne ovat persianruusun (Rosa foetida) ja tarhapimpinellaruusujen risteymiä. Nämä usein keltakukkaiset pensaat tarvitsevat runsas- tai keskiravinteisen ja lämpimän aurinkoisen kasvupaikan ja talvisuojauksen, mutta osa niistä kestää talvet erinomaisesti Pohjois-Suomessakin. Tarhaharisoninruusut sopeutuvat persiankeltaruusua paremmin Suomen viileään kesään ja pitkän talven vaihteleviin säihin. Ne eivät myöskään sairastu mustalaikkutautiin.

Alla 'Stanwell Perpetual' poikkeaa melkoisesti tyypillisestä tarhapimpinellaruususta rennolla kukinnallaan. Kuva. davidaustinroses.co.uk	Alla keskellä tarhapimpinellaruusu 'Suzanne'. kuva. simolarosario	Alla kestävä, kerrannainen, keltateriöinen ruusu sai nimen 'Aurora'. kuva. hongistontaimisto.fi