Explorer-ruusulajikkeet

Kanadassa jalostettuun Explorer-lajikeryhmään kuuluvat mm. 'David Thompson', 'Henry Hudson', 'Jens Munk', 'Martin Frobisher' ja 'McKenzie'. Ruusut on nimetty tutkimusmatkailijoiden ja tunnettujen uudisraivaajien mukaan. Useimmat Explorer-ruusut ovat erittäin talvenkestäviä ja terveitä, vain noin metrin korkuisia pensaita, joiden risteytyksessä on hyödynnetty kurtturuusua. Nämä kiiltävälehtiset lajikkeet kukkivat lähes jatkuvasti kurtturuusun tavoin. Monilla on avoimet puolikerrannaiset kukat.

Matala ja tiheä tanskalainen lajike soveltuu liikennealueillekin. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Tummat lehdet ovat pienemmät kuin kurtturuusulla. Syksyyn jatkuva kukinta alkaa kesäkuun puolivälin jälkeen. Hohtavan vaaleanroosat isot kukat tuoksuvat melko vahvasti. Isoja kirkkaanpunaisia kiulukoita kypsyy runsaasti loppukesällä ja syksyllä.

Neilikkaruusujen versot paleltuvat vähälumisina pakkastalvina Etelä-Suomessakin, mutta pensaat ovat selvästi kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Versot voi leikata joka kevät kukinnan kärsimättä, sillä nuput kehittyvät saman vuoden versoihin.
Neilikkaruusut vartetaan perusrunkoihin. Pensaat ovat jäykän pystyhaaraisia. Runsaspiikkiset versot ja kiiltävät pienehköt lehdet kertovat sukulaisuudesta kurtturuusun kanssa. Useita kuukausia kestävä kukinta on yhtä runsasta kuin ryhmäruusuilla: ensimmäiset kukat avautuvat kesäkuun lopussa, viimeiset myöhään syksyllä. Kukintapäiviä kertyy Oulussakin yli 70. Isoissa tertuissa sijaitsevat pienet kerrannaiskukat ovat ainutlaatuisia ruusujen joukossa: ne muistuttavat neilikkaa, mutta tuoksuvat miedosti ruusulle. Kiulukoita ei kehity.

'E J. Grootendorst" — purppuranpunaiset kukat. 'Pink Grootendorst' — vaaleanpunaiset kukat. 'White Grootendorst' - valkoiset kukat.

Hansaruusu on syystä erittäin suosittu sekä julkisilla alueilla että kotipihoissa. Pensas on täysin terve, vahvakasvuinen ja runsaskukkainen. Hansaruusun vanhempia ei tunneta, mutta se on peräisin Hollannista vuodelta 1905. Kiiltävät lehdet ovat tyypillisen kurtturuusumaiset, syysväriltään kauniin keltaiset. Juurivesoja muodostuu jonkin verran, mutta vähemmän kuin kurtturuusulla. Kukinta on runsainta heinäkuun alussa, ja se jatkuu usein keskeytyksettä myöhään syksyyn. Suuret, jopa 12 cm leveät, täyteläisen kerrannaiset, violetinroosat tuoksuvat hyvin voimakkaasti. Kukat kehittyvät saman vuoden versoihin usean kukan sarjaan. Oranssinpunaisia naurismaisia kiulukoita muodostuu jonkin verran.

Tämä kanadalainen lajike kasvaa hitaasti ja siitä tulee matala, harvahko ja leveä pensas. Tummanvihreät lehdet ovat pienehköt, syysväriltään kauniin keltaiset. Kukat ovat nuppuisina punertavat, avoimina keskikokoiset (6—8 cm), puolikerrannaiset ja melko vahvatuoksuiset. Keltaiset heteet näkyvät selvästi valkoisen teriön keskellä. Kukinta ei ole kovin runsasta, mutta kestää keskikesästä syksyyn. Punaisia kiulukoita muodostuu vähän.

'Fry Dagmar Hastrup'

'Henry Hudson'

'Hansaruusu'