Centifolia-ryhmä -kartano- ja sammalruusut

Kartanoruusut polveutuvat todennäköisesti ainakin gallian-ruususta (Rosa gallicd), myskiruususta (R. moschata) ja koiranruususta (R. canina). Perinteiset keskieurooppalaiset kartanoruusut tarvitsevat talvisuojauksen. Sen sijaan muutamat Etelä-Suomesta löydetyt ruusut, kuten 'Pikkala' ja 'Tähtitorninkatu', menestyvät ilman suojausta.

Tyypillinen kartanoruusu on matalahko, 100—150-senttinen, leveä ja melko rentohaarainen. Monet lajikkeet ovat niin rentooksaisia, että painavat kukat saavat oksat taipumaan maahan. Juurivesoja kasvaa yleensä vähän. Lehdet ovat isot ja tummahkot, lehdykät pyöreäkärkiset. Kartanoruusut kukkivat heinäkuussa 3—4 viikkoa edellisen vuoden versoilla. Useimpien kukat ovat nuppuisina pallomaiset, avoimina suuret, tiheän kerrannaiset ja vaaleanpunaiset. Täysin avoin kukka on maljamainen ja uloimmat terälehdet kääntyvät taaksepäin kukan vanhetessa. Kukat tuoksuvat miellyttävästi. Kiulukoita ei kehity.

Kartanoruusuihin syntyy helposti silmu mutaatioita, joista tunnetuimpia ovat sammalruusut, jotka menestyvät vain Etelä-Suomessa. Niiden kukkien verholehdet ja toisinaan kukkaperäkin ovat sammalmaisen karvoituksen peitossa. Lajikkeita mm. roosakukkainen 'Vaarala' ja tummanpunainen 'Henri Martin'.

Voimakaskasvuinen, kaareva- ja punaruskea haarainen onnenruusu löydettiin Rovaniemeltä. Sen ylimmät oksat ovat vähäpiikkiset tai lähes piikittömät, ja juurivesoja kehittyy kohtalaisen paljon. Pienehköt lehdet ovat heleänvihreät. Kukinta alkaa kesä—heinäkuun vaihteessa ja kestää kolmisen viikkoa. Kerrannaiset vaaleanroosat kukat muistuttavat mökinruusua, mutta ne ovat selvästi suurempia. Syksyllä voi kypsyä muutamia pitkulaisia oranssinpunaisia kiulukoita.

Tämä kartanoruusu on nimetty Siuntion Pikkalan kartanon mukaan. Pensas tuleentuu myöhään syksyllä, joten ainakin versojen kärjet paleltuvat ja pensas jää matalaksi. Juurivesoja kasvaa melko vähän. Oksat eivät ole niin rennot eivätkä kukkaperät taivu niin helposti kukkien painosta kuin kartanoruusuilla yleensä. Heinäkuun puolivälissä avautuva tiheän kerrannainen kukka tulee lähes pallomaiseksi. Roosa, lievästi läikikäs kukka tuoksuu voimakkaasti. Kiulukoita ei muodostu.

Tämä pensas on tyypillisen rentokasvuinen, litteä- ja vaaleanpunakukkainen kartanoruusu, joita on löydetty useilta paikkakunnilta Etelä-Suomesta. 'Tähtitorninkatu' talvehtii hyvin, mutta erityisen kylminä talvina hangen yläpuolelle jäävät oksat paleltuvat.
Versot ovat ruskeanvihreä! ja tiheäpiikkiset, lehdet keskivihreät. Pensas muodostaa runsaasti juurivesoja. Kukinta alkaa heinäkuun toisella viikolla. Nuokkuvaperäiset, vahvasti tuoksuvat kukat sijaitsevat yksittäin. Kukka on avautuessaan kuppimainen, avoimena litteä ja 6—8 cm leveä. Terälehdet asettuvat usein nelijakoisesti tiheän kerrannaiseen kukkaan. Täysin auenneet kukat ovat reunoilta vaaleat ja joinakin kesinä väriero on erityisen selvä. Kiulukoita ei muodostu.

'Henri Martin'

'Vaarala'

'Pikkala'