Francofurtana-ryhmä –kirkonruusutTyypillinen ranskanruusu on hillittykasvuinen, tiheä ja matalahko (1-1,5 m). Pystyt Ranskanruusut risteytyvät helposti muiden ruusujen kanssa ja kirkonruusut ovat ranskanruusujen "alaryhmä". Ne ovat (gallian- ja) ranskanruusujen sekä metsäruusun risteymiä. Kirkonruusut ovat pääsääntöisesti talvenkestävämpiä kuin ranskanruusut, ja niihin kuuluvat mm. 'Agatha' ("Franco-fort") ja valamonruusu. I-V 100-150 cm x 100 cm A Kui-Tuo Ra++ Ainakin jo vuonna 1818 Euroopassa viljelty kirkonruusu kuuluu perinteisiin ruusuihimme, ja sitä tavataan melko paljon vanhoissa pihoissa Etelä-Suomessa. Lajikkeesta on olemassa useita kantoja, mutta tyypillinen kirkonruusu on melko pystykasvuinen ja kasvattaa juurivesoja kohtalaisen paljon. Lehdykät ovat isot, leveät ja tummahkot. Ne näyttävät karheilta, sillä suonet erottuvat selvästi. Kukinta kestää noin 3 viikkoa heinäkuun toiselta viikolta alkaen. Vahvasti tuoksuvat kukat ovat keskikokoiset—isot, löyhän kerrannaiset ja samanväriset kuin kurtturuusulla. Kiulukoita muodostuu harvoin. Rosa 'Splendens' -valamonruusu (valamoros)I-V(VI) 150-200 cm x 150 cm A Kui-Tuo Ra++ Valamonruusu on yksi kestävimmistä ja kauneimmista perinteisistä ruusuistamme. Pystykasvuisen pensaan edellisen kesän versot ovat vihreät tai ruskehtavat ja kukkivissa haaroissa on vähän piikkejä. Juurivesoja muodostuu melko runsaasti. Keskikokoiset lehdet ovat terveet. Kolmisen viikkoa kestävä kukinta voi alkaa jo kesäkuun lopussa. Edellisen vuoden versoihin avautuvat loistavanpunaiset kukat ovat yleensä 6—7 cm leveät ja lähes yksinkertaiset. Kirkkaankeltaiset heteet näkyvät hyvin. Päärynänmuotoiset kiulukat ehtivät harvoin kypsyä täysin punaisiksi.
|
| Back page | Next page |