Laji muistuttaa hyvin paljon idänvirpiangervoa (Spiraea chama-edryfolia), mutta versot ovat suorat. Kasvupaikka ja hoito ovat kuten idänvirpiangervolla. Pensas on pystykasvuinen ja rönsytön. Lehdet ovat pienemmät ja kapeammat kuin idänvirpiangervolla. Valkoinen lyhyt kartioviuhkakukinto avautuu heinäkuussa.

Joka kevät runsaasti kukkiva, kaarevaoksainen norjan-angervo on syystä yksi Suonien yleisimmistä koristepensaista. Kanta on hyvin yhtenäinen. Pensas on helppohoitoinen, terve ja vaatimaton kasvualustan suhteen. Se menestyy parhaiten kevyillä, hiekkapitoisilla multamailla ja suosii aurinkoa, mutta viihtyy puolivarjossakin. Tuulenkestävyys on kohtalainen, ilmansaasteiden kestävyys melko hyvä. Oksat eivät kestä kovin hyvin aurauslumen painoa. Lajilla ei ole merkittäviä kasvintuhoojia. Pensas nuorennetaan poistamalla vanhimpia versoja. Se kestää kuitenkin alasleikkauksen, jonka jälkeen on yleensä syytä harventaa tiheää uutta versostoa.

Norjanangervo kasvaa melko nopeasti ja muodostaa runsaasti tyvivesoja. Oksat ovat ohuet, kaarevat ja ruskeat. Kapeat pienet harmaasävyiset lehdet puhkeavat hyvin varhain keväällä, mutta keltainen syysväri kehittyy myöhään. Nuoretkin pensaat kukkivat runsaasti, vaikkakin kukinta kestää suhteellisen lyhyen ajan. Valkoiset, miedosti tuoksuvat kukat avautuvat eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun puolivälissä edellisen vuoden versoihin.


Taiganangervo

Norjanangervo

Taiganangervo