Timo Flinckin tarina

KERTUN ja Timon hääkuva vuodelta 1954.

TIMO Flinck syntyi Pirkanmaan Vesilahdella vuonna 1922 maan viljelijäperheeseen. Hän oli isänsä mukana talon töissä ja osallistui hänen kanssaan myös metsätöihin. Perheen isä kuoli kuitenkin tammikuussa 1939, minkä vuoksi pojan työmäärä lisääntyi. Samoihin aikoihin tilanne Euroopassa kiristyi kiristymistään. Neuvostoliitto esitti Suomelle ehtoja, joihin ei taivuttu. Alkoi talvisota. Vielä siihen Timo ei ehtinyt, mutta kesällä 1941, kun Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon, tilanne oli jo toinen.
TIMO Flinck astui palvelukseen nuorena asevelvollisena ja joutui keskelle sotaa vain muutaman viikon asepalveluksen jälkeen. Sodan aikana Flinck osallistui muun muassa partioretkille. joille houkuteltiin vapaaehtoisia ylimääräisten ruoka- ja juoma-annosten avulla. Partioretkillä saattoi silti olla pulaa appeesta, ja miehet ottivatkin ruokia venäläisiltä hautausmailta, joille paikalliset niitä olivat jättäneet. Rajantakaisten limppujen lisäksi partioretkeläisten laukuista löytyi myös pervitiiniä, jota nappailtiin, kun voimat alkoivat ehtyä. Konekiväärimies Flinck sai siirron reserviin syyskuussa 1943 mutta kutsuttiin uudelleen palvelukseen, kun Suomi natisi liitoksistaan kesällä 1944.

ERÄÄN kerran Flinck oli konekiväärinsä takana taistelun tuoksinassa, kun vihollisen luoti vihelsi aivan hänen ohimonsa vierestä. Hän menetti tajuntansa ja putosi monttuun. Taistelutoveri kommentoi hänen vieressään: "Taisi linkki mennä". Tapauksen seurauksena Flinck menetti hajuaistinsa mutta sai pitää henkensä! Vaikka Flinck ei sukulaisilleen juuri kertonut yksityiskohtia sodasta, sen hän mainitsi, että torjuntataisteluiden aikana etulinjassa ollessaan saappaita ei voinut ottaa pois jalasta missään vaiheessa, sillä niitä ei olisi saanut enää laitettua takaisin. Niin turvoksissa jalat olivat. Kun perääntymiskäsky tuli, miehille sanottiin, että jokainen on nyt omillaan. Perääntyminen oli sen verran kaoottista, että miehet esimerkiksi joivat, milloin pystyivät, muun muassa suonsilmäkkeistä. Monet Flinckin taistelutovereista jäivät matkalle.

”Joutui keskelle sotaa vain muutaman viikon asepalveluksen jälkeen.

FLINCK kuitenkin selvisi sodan koettelemuksista. Sen päätyttyä hän suuntasi kohti pohjoista.
Kotipitäjässä oli tarjolla vain maanviljelys- ja metsätöitä. Lapissa jälleenrakennus oli kiihkeää.
Timo Flinck saapui vuonna 1946 Kilpisjärvelle. Hän asettui Lappiin ja teki uransa valtion tielaitoksella koneporarina ja panostajana. Kilpisjärveltä Timolla oli tapana lähteä Rovaniemelle tansseihin moottoripyö-rällään. Erään kerran Timo oli Jawallaan Rovaniemen työväentalon pihalla, jossa hän ajoi kahdeksikkoa. Motoristi kiinnitti Kerttu Kähkösen huomion. Siitä alkoi rakkaustarina, joka kesti vuosikymmenten läpi. Pari vihittiin vuonna 1954, ja he olivat naimisissa aina Kertun kuolemaan, vuoteen 1995 asti.

Flinckin laulu rakkaalleen

Timo Flinckissä oli selvästi romantikon vikaa, sillä hän sanoitti Kertulleen laulun Yölintu-valssin säveleen.

Kilpisjärven tie
Kun maantie Kilpisjärvelle on mulle tuttu tie ylitse vaarojen, jänkien sen kolkko suunta vie vaan kauneus se jylhä välkkyy ja salamoi
Jätkä parakissaan armaastaan unelmoi
Niin sentään senkin sieluin sielun rakkaus löytää tien ja siksi on mieluinen Kilpisjärven tie.