Kuolonkolarin jälkiä siivotaan Monzan radalla.

Tuohon aikaan formula 1 oli leikkiä kuoleman kanssa. Autojen turvallisuuteen ei kiinnitetty vielä juurikaan huomiota, kuljettajia kuoli säännöllisesti. Nina Rindt kertoi eräässä haastattelussa, että aina kun hän sattui näkemään näyteikkunassa mustan mekon, hän osti sen. Hän tiesi, että jonain päivänä tuo mekko tulisi tarpeeseen. Barcelonan GP-kisassa toukokuussa 1969 Rindt joutui vakavaan onnettomuuteen, koska Chapmanin uusin keksintö, korkealle sijoitettu takasiiveke, romahti sen langanohuiden tankojen katketessa, auto nousi ilmaan ja iskeytyi turva-aitaan ja sen jälkeen maahan täysin holtittomasti. Kuin ihmeen kaupalla Rindt selvisi aivotärähdyksellä ja nenänvarren murtumalla. »Jochen, menetitkö eilen luottamuksesi Lotukseen?» itävaltalainen radiotoimittaja kysyi seuraavana päivänä. »En ole koskaan luottanut Lotukseen.» »Kyseessä on siis puhdas bisnessuhde?» »Kyllä, puhdas.» TUOSTA ONNETTOMUUDESTA lähtien Rindtin ja tallipäällikön Chapmanin välit olivat rikkinäiset. Rindt ei halunnut olla Chapmanin testinukke. Hän puhui usein parempien turvallisuusmääräysten puolesta, mutta merkittäviä muutoksia ei tapahtunut. Korkealle nostetut siivekkeet sentään kiellettiin. Ensimmäisen voittonsa formula 1 -kilpailussa Rindt otti vihdoin lokakuussa 1969 Watkins Glenissä Yhdysvalloissa, peräti 48 voitottoman GP:n jälkeen. »Jokainen haluaa voittaa tämän kilpailun, palkintona on 50 000 dollaria!» hän kehui itse voittonsa jälkeen. Kausi 1970 oli vihdoin Rindtin. Toukokuisen Monte Carlon kapealla kaupunkiradalla hän nousi kahdeksannesta lähtöruudusta tasaisen varmasti ylöspäin, kunnes edessä oli enää Jack Brabham. Rindt kavensi australialaisen johtoa kierros kierrokselta, ylsi kisan nopeimpaan kierrokseen ja lisäsi painetta Brabhamin niskaan, kunnes toiseksi viimeisellä kierroksella Brabham teki jarrutusvirheen ja päätyi turva-aitaan. Rindt otti yhden uransa merkittävimmistä voitoista. Monacon GP:n jälkeen Rindt joutui keskeyttämään Spassa, mutta hän voitti peräti neljä seuraavaa kilpailua. Hockenheimissa hän kävi kiivaan kaksin-taiston belgialaisen Jacky Ickxin kanssa, johtoasema vaihtui edestakaisin, mutta lopulta Rindt kaasutti maaliin niukasti ensimmäisenä. Kilpailun jälkeen hän euforisena haastatteli kaveriaan Ickxiä Motorama-ohjelmaan.

Kaiken voitonriemun keskelle hiipi jälleen kuolema. Englantilaiskuski ja Rindtin kaveri Piers Courage kuoli Hollannin GP-kisassa, kun hän ajoi ulos ja syttyi tuleen. Tämä onnettomuus sai Rindtin, nuoren isän ja aviomiehen, jopa miettimään uransa lopettamista kuluvan kauden jälkeen. Hän päätti kuitenkin jatkaa. Bisnesmies hänessä haistoi miljoonatulot, jotka edessä siintävä maailmanmestaruustitteli toisi. Kenties hän olisi voinut hallita formula 1:tä seuraavat vuodet. Vaikka Rindt ei ikinä tunnustanut pelkäävänsä kuolemaa, se oli varmasti suuri stressi-tekjjä. Oli stressitekijöitä muitakin: hänen epäluottamuksensa autoaan kohtaan, monet radan ulkopuoliset bisnekset ja tietysti paineet ja odotukset, joita suuri yleisö - ja hän itse - kohdistivat. »Olen harvoin tavannut toista yhtä hektistä ja hermostunutta ihmistä kuin Jochen. Hän ei pystynyt puhumaan edes yhtä lausetta rauhassa loppuun. Se, että hän tuollaisessa tilassa pystyi ajamaan kierrosennätyksiä, oli minusta ilmiömäistä», kertoi Gunther Philipp, Rindtin juontaja kollega Motorama-ohjelmasta. SITTEN koitti viides syyskuuta, aika-ajot Monzassa. Ferrarit olivat ensimmäisten harjoitusten nopeimmat, joten Lotuksella otettiin kaikki keinot käyttöön. Rindtin Lotus 72 sai kisaan entistä vahvemman moottorin sekä uudet renkaat. Lisäksi auton siivekkeet irrotettiin jotta siitä tulisi kevyempi - mutta myös epästabiilimpi. Riskit eivät tällä kertaa kannattaneet. Kun Rindt lähestyi Parabolica-kurvia, formula 1:n nopeinta mutkaa tuohon aikaan, hän jarrutti tapansa mukaan myöhään, ja jarruakseli katkesi. Auto heittäytyi vasemmalle päin turva-aitaa. Rindt oli jättänyt jalkavyöt kiinnittä-mättä, jotta hän pääsisi tarvittaessa nopeasti hyppäämään ulos autosta - tuohon aikaan kuljettajat kuolivat usein onnettomuuden jälkeen liekkeihin. Ilman vöitä hän paiskautui ratin alle jalkatilaan ja kuoli katkaistuaan tässä rytäkässä kaulavaltimonsa. Riski, jonka hän otti turvallisuuden puolesta, toikin hänelle kuolettavat vammat. Yltiöpäinen, uhkarohkea elämä päättyi. Vauhtia rakastanut kuoli vauhtiin. Itävallassa uutinen aiheutti kansallisen shokkitilan. Graz pukeutui mustiin lippuihin ja kymmenettuhannet vaelsivat kuljettajan hautajaisiin kaupungin keskushautausmaalle. Myös formula 1 -väki oli paikalla, todistamassa jälleen kerran suuren ajajan siirtymistä taivaan radoille. Artikkeli on julkaistu alkujaan Urheilusanomien (nykyinen Urheilulehti) numerossa 11/2015. Päälähde: Martin Pfundner: Jochen Rindt. Eine Bildbiografie.