Isä sai pontta haaveilleen muun muassa Zaragozassa ajetuissa MM-kisoissa Espanjassa. Eräkangas oli tuolloin 16-vuotias ja ajoi kartingia kovista nopeuksista ja jatkuvista vaaratilanteista tunnetussa 135-kuutioisten luokassa. Harjoitukset eivät menneet silläkään kertaa kovin lupaavasti. »Mika Salo ajoi Janinan edellä, kun hänen renkaansa pamahti. Janina ajoi Mikan takapyörän päälle ja paiskautui ilmassa 10–20 metriä pohja edellä rauta-aitaan», Österholm kertoo. »Koko auto vääntyi romuksi. Sanoin Janinalle, että tämä oli tässä, lähdetään kotiin. Hän vastasi, ettei lähdetä, vaan laitetaan auto seuraavaksi päiväksi kuntoon.» Eräkangas sijoittui tulevia maailmantähtiä vilisevässä suurkilpailussa kymmenenneksi. Mika Häkkinen oli neljäs. Saavutusta pidettiin muutenkin loistavana, mutta yleisö ällistyi vielä enemmän, kun Eräkangas nousi autostaan. »Kaikki olivat luulleet, että Janina oli poika. Sitten joku ukko näki, kun Janina otti kypärän pois», Österholm kertoo. »Siitä nousi hirveä numero. Minut pantiin pokaalien kanssa avoautoon, jolla ajelimme ympäriinsä. Isä piti sen jälkeen huolta, että minulla oli aina pitkä letti, joka näkyi kypärän alta. Näin kaikki huomasivat kisatessakin, että olin tyttö», Eräkangas muistelee. Isän mainoskikalla myös ärsytettiin vastustajia. Machokulttuuriin kasvatetut Välimeren nuoret urhot katselivat, kun nuori vaalea nainen paahtoi letti viuhuen ohi. Yhteistyökumppaneita oli uran varrella laidasta laitaan. Eräkankaan kisa-autojen kyljissä oli milloin alkoholibrändin, milloin kondomimerkin, milloin lääkintähallituksen »No Smoking Teamin» logoja. ERÄKANGAS ei tuntenut lähellekään kaikkia auton teknisiä ominaisuuksia, mutta yhteistyö ja kommunikaatio isän kanssa pelasi. Nuori kuljettaja oli radalla nopea ja ennen kaikkea peloton. Kaiken lisäksi hän sai ammentaa oppia poikkeukselliselta lahjakkuudelta. »Lähdimme kerran Mikan kanssa Formula Fordin kisaan Ruotsin Anderstorpiin. Sillä radalla on todella pitkä, lentokoneen hätälaskupaikkaa muistuttava suora.» Häkkinen oli erityisen taitava löytämään kilpailuissa sopivimmat ajolinjat, mikä palveli häntä etenkin aika-ajoissa. Tarkkaavaisuudestaan tunnettu Lasse Österholm pani merkille, että Häkkinen osasi käyttää Anderstorpin doseerattua mutkaa hyväkseen siten, että sai suoralle muita kovemmat vauhdit. »Faija sanoi Mikalle, että nyt tehdään niin, että Janina ajaa perässäsi.

Ideana oli, että oppisin samat ajolinjat. Vedimme sitä rataa varmaan 10–20 kierrosta ympäri.» »Hinkkasimme kuviota kerta toisensa jälkeen. Se näytti kaikkien mielestä tyhmältä, mutta päättyi siihen, että Mika oli aika-ajojen ykkönen ja minä toinen. Isossa kansainvälisessä kisassa se oli huikea tulos.» ISÄN unelma formula ykkösistä eli voimakkaana, vaikka matkaan tuli mutkia. Suomalainen öljynjalostus- ja markkinointiyhtiö Neste oli ollut sekä Eräkankaan että Häkkisen pääsponsori. 1980- ja 90-lukujen taitteen lamavuosina suuryhtiö päätti keskittyä vain yhteen autoilulupaukseen, Englannin Formula 3 -piireihin siirtyneeseen Häkkiseen. »Emme oikein tienneet, minne mennä, joten siirryimme välivaiheeseen eli aloin ajaa Suomessa Fiat Uno Turbo Cupia.» Eräkangas vei sarjan Suomen mestaruuden ylivoimaisesti 1989. Samana vuonna hänet valittiin AKK:n vuoden tulokkaaksi. Saman palkinnon ovat saaneet vuosien varrella muun muassa Mika Salo, Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Eräkangas olisi saanut rahakkaan tarjouksen Saksan rekkasarjasta, mutta kieltäytyi, koska ei kokenut sarjaa houkuttelevaksi. Sen

jälkeen häntä pyydettiin arvostettuun BMW:n Dealer Teamiin ajamaan A-luokan kilpailuja Suomessa ja Ruotsissa. 1990-luvun jälkimmäinen puolisko oli suurten muutosten aikaa. Eräkankaan uraa yli kaksi vuosikymmentä rahoittanut isä päätti, että hänen 25-vuotiaan tyttärensä oli aika alkaa huolehtia sponsoriasioistaan itse. Eräkangas alkoi katsoa koko urheilua uusin silmin. »Aloin miettiä uran jatkoa ja mitä kaikkea se vaatisi. Iän myötä minulle tuli myös tietty itsesuojeluvaisto.» Eräkangas oli tavannut hieman aiemmin nykyisen aviomiehensä opintojen merkeissä. Ajatus perheen perustamisesta houkutteli koko ajan enemmän. Eräkangas ajoi viimeisinä kilpavuosinaan Porsche Cupia ja Lancia Cupia ennen kuin alkoi odottaa esikoistaan. Kilpa-autoiluuran päättäminen oli kivuliasta. »Kun olin ollut puoli vuotta ilman kilpa-autoilua, mietin, miten normaalin ihmisen elämä voikin olla niin tylsää. Heräät aamulla, menet töihin, syöt, palaat kotiin, nukut... Olin tulossa hulluksi.» »Siksi minua naurattaa, kun Kimi (Räikkönen) sanoo, ettei hän kaipaa F1-maailmaa, kun viimein lopettaa.»

ERÄKANGAS toimi vuosia vaatealan yksityisyrittäjänä ennen siirtymistään nykyiseen työhönsä välittäjäksi asuntoalalle. Ajovuosilta tarttunut levoton mieli on yhä osa hiljattain 50 vuotta täyttäneen helsinkiläisen persoonaa. Eräkangas antaa kiitosta aviomiehelleen. joka on ymmärtänyt vaimonsa urheilumenneisyyttä ja siihen liittyviä käänteitä. »Elämä kilpa-autoilijan kanssa ei ole helppoa. En pysty vieläkään elämään täysin tässä hetkessä, vaan ajatukset ovat jossain tulevassa. Mieheni on aina antanut minun olla täysin oma itseni.» Yksi osoitus siitä saatiin 1990-luvun lopussa, kun Eräkangas ja hänen puolisonsa olivat paikalla katsomassa F1-osakilpailua. Myöhemmin seuraan liittyi Michael Schumacher vaimonsa Corinnan kanssa. »Michael antoi minulle lahjaksi pienen pinssin: kultaisen ratin, jossa on kädet. Se jäi viimeiseksi tapaamiseksemme. Mieheni on käyttänyt sitä sen jälkeen aina kravattisolkena, kun olemme ulkona. Se osoittaa minusta luottamusta ja kunnioitusta.» Nuoruusvuosien parhaaseen kaveriinsa Eräkangas pitää yhä säännöllisesti yhteyttä. Hän oli paikalla niin Mika Häkkisen häissä kuin 50-vuotissyntymäpäivillä. Eräkangas seurasi aikoinaan Häkkisen ja Schumacherin kaksintaistelua radalla kiinnostuneena, mutta yhtä suosikkia hänellä ei ollut. »Mielestäni Michael ja Mika ovat yhä kaksi maailman parasta kuljettajaa. Katsoin heidän kisojaan mielenkiinnolla, koska tiesin, että he ovat molemmat tajuttoman kilpailuhenkisiä ja tajuttoman hyviä.» Eräkankaan tarinassa on jäljellä vielä yksi oleellinen kysymys: miten isä-Lasse suhtautui, kun tytär pani kilpa-autoilulle lopullisen pisteen? Österholm myöntää, että päätös otti koville. Hän heittää asian tavoilleen uskollisesti leikiksi. »Olen sanonut kaikille, että älkää koskaan haaskatko rahoja tyttären urheiluharrastukseen. He haluavat kuitenkin ykskaks lapsia juuri, kun ura on parhaassa vaiheessa.» Vitsit vitsinä. Tosi asiassa kolmen lapsen isoisä huomasi nopeasti, ettei autourheilukaan ole kaikki kaikessa. »Niinhän se on, että lapset ovat sata kertaa parempi juttu kuin joku haiseva kilpa-auto.»