ESA PAKARINEN 1911-1989 |
|
|
|
|
"MARI SE OL NII LIHAVA, JA KELTAINEN OL SEN TUKKA" |
PAKARINEN LAULAA KÄRKEÄ |
Eugen Malmstén oli Pakarisen Esan hyvä keikkakaveri ja tunsi tämän jo 1940-luvulta ennen levytysuraa. Malmstén oli myös kannustamassa kansantaiteilijaa luomaan estradilla omat huumorityyppinsä. Nämä kaksi taiteilijaa levyttivätkin 1961 joukon Toivo Kärjen säveltämiä tangoja otsikolla Eugen ja Esa tangoja tärvelemässä (CD2/3 & 4). Katuviertä pitkin, Kuutamotango ja Täysikuu ovat ykkösosan levyjä, sanoittaja Reino Helismaa on myös vastannut tangojen uudelleen muokkauksesta. Vaikka Eugen tunnelmoi ja Esa häiritsee, on ilmapiiri herkkä, samoin kakkososan iskelmissä Orpopojan tango, Onni jonka annoin pois ja Tule hiljaa.
Taiteilijan itsensä säveltämä, Eino Kettusen sanoittama, Hilima männöö vihille (CD2/10) ja Varma Niirasen runoilema Savonmuan Hiliman tyttäret (CD2/11), molemmat vuodelta 1963, ovat ikään kuin jatkokertomusta alkuperäiselle vuoden 1938 valssille Savonmuan Hilima, jota Esa Pakarinen ei ollut vielä tuolloin levyttänyt. Ne loivat omaa haikeaa ilmapiiriään toteutumattoman junarakkauden ympärille. Kirjailija ja entinen kuplettilaulaja Tatu Pekkarinen oli levyttänyt 1928 valssit Piikalikka Nilsijästä (CD2/16) ja Miina ja Mikko markkinoella (CD2/17), jotka Esa Pakarinen levytti tunteella vuonna 1964. Jälkimmäinen on idyllinen tarina tytöstä ja pojasta, jotka lähtevät yhdessä markkinoille, ostavat sormukset ja lopulta heidät vihitään pappilassa.
Rehevä Minäpoeka ja naiset (CD2/23, 1965) kuuluu Toivo Kärjen säveltämänä ja Lauri Jauhiaisen sanoittamana Helismaan kuoleman jälkeiseen aikaan. Siinä Esa luettelee naisiaan, Hilmoja, Selmoja, Kaisoja ja Tiinoja, ja siunailee, ettei ketään heistä ottanut. Helena ja Heluna (CD3/2, 1965) on kahden miehen laulama vuorolaulu, jossa ensimmäinen, Heikki Saari, kertoo tytöstä, Pakarinen taas lehmästä.
Ihastuttava kutitusvalssi Kuti-kuti-kut (CD3/3) tunnetaan populaarimusiikin historiassa Matti Jurvan levytyksenä vuodelta 1930. Esa Pakarinen lauloi sen äänilevylle 1966. Iivari Kainulaisen, vanhan kupletöörin, tunnelmakuvaus Marin kanssa soutelemassa (CD3/4), alun perin vuodelta 1929, vei Esan maalaukselliseen tunnelmaan rakastettunsa kanssa 1966. "ja ilta se oi niin ihana, se oi kaanis kuin karpalonkukka./ ]a Mari se ol niin lihava, ja keltanen ol sen tukka." Iivari Kainulaisen, Tatu Pekkarisen ja Eino Kettusen kautta Esa Pakarinen pääsi myös omille juurilleen, lapsuutensa 1910- ja 20-luvun Suomeen, jossa nämä herkät kuplettilaulut olivat jääneet pysyvästi hänen mieleensä. |
|
Everstiluutnantti Terho Könönen lauloi säveltämänsä ja sanoittamansa Suhmuran Santran (CD3/13) Yleisradiolle Joensuun kaupungintalolla 1951. Esa Pakarinen sai viisitoista vuotta myöhemmin levytettäväkseen tämän haikean suloisen valssin, Pohjois-Karjalaan sijoittuvan lemmentarinan, ja siitä tuli yksi hänen menestyneimpiä laulujaan. Suhmuran Santra kertoo kahdesta nuoresta, jotka tapaavat toisensa seurojentalolla. Saattoreissu torjutaan matkan pituudella. Niinpä mies ei koskaan saa mielestään ihanaa Santraa, ei edes kiikutellessaan kotona omia, Mantan kanssa saamiaan lapsia.
Suhmuran Santran voi sanoa myös muuttaneen Esa Pakarisen laulajapersoonaa yhä sentimentaalisempaan suuntaan. Pertta, tunneihminen (CD3/22, 1968) on tehty rehevään severisuhostyyliin; Kärjen säveltämä ja Lauri Jauhiaisen sanoittama kupletti kertoo Severin ja Pertan onnellisesta yhteiselosta yhä kasvavan lapsilauman kanssa. Mua/iman mukavin ilta (CD3/27) on sekin Tatu Pekkarisen sanoittamana valssi kahden ihmisen onnellisesta tapaamisesta, avioliitosta ja lapsista. Häissäkin oli soitettu kahdeksan kertaa Savonmuan Hiliman valssia. |
ESASTA TULI YHÄ TUNTEELLISEMPI IÄN MUKANA
Pakarisen Esa lauloi vuonna 1972 haikeasti äänilevylle iki-ihanan valssin joensuun Elli (CD5/11). "Samalla reissulla tiäl olen viel, toisen eukkona Elli on siel." Samalla hän ikuisti myös sydämeenkäyvästi toisen valssin Savonmuan Hilima (CD5/14), jossa mies jää junavaununsillalle jututtamaan yhtä tyttölasta, kohtalokkain seurauksin.
Samana vuonna Esa Pakarinen levytti omat versionsa Lea Lavenin ja Matti Fredi Siitosen levyttämistä hiteistä En ou mittään (CD6/1) ja Ota ja omista (CD6/2), joiden sanoituksia hän muokkasi itäsuomalaisemmiksi. Vihoviimeiset tangot oli tarkoitettu parodiseksi kokonaisuudeksi. Siinä ovat Toivo Kärjen säveltämät, Vexi Salmen uudelleen kirjoittamat laulut Hiljaisesta kylätiestä (CD6/6) Köyhään laulajaan (CD6/16), tangosta Rukoilin, itkin ja vaikersin (CD6/11) aina Marja-Leenaan (CD6/14). Esimerkiksi Hiljainen kylätie kertoo vakavasta miehestä, joka muuttaa kaupunkiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta odottamattoman kovan metelin säestyksellä. Kärjen sävellykset ovat niin tunnelmallisia, että Pakarisen lauluesitykset aitoine tangon rytmeineen tempaisevat kuuntelijan täydellisesti mukaansa.
Esa Pakarinen levytti kaksi Pakarock-levyänsä vuosina 1975-1976 ollessaan jo yli 60-vuotias. Näillä levyillä eletään hetkessä Vexi Salmen sanoin. Esimerkiksi laulussa Kuusitoistavuotias (CD6/24) Pakarinen toteaa olevansa "62-vuotias ja eläkkeellä" kaihotessaan teinitytön perään. Sarjan kolmas osa, Maailman paras levy (1978) tarjoaa nimimelodian lisäksi muitakin rakkauslauluja, kuten Kärki-Helismaan 1950-luvun ekologisen iskelmän Koivu ja sydän (CD7/14) ja liikuttavan Pienen hopea-aasin (CD7/21) sekä Paul Ankan lemmenlaulut Diana (CD7/17), Olen rakastunut (CD7/15) ja On vanha lempi rinnassain (CD7/23). Näiden tunnelmapalojen lisäksi Esa laulaa italialaisen klassikon Oli kuu, oli ilta (CD7/19) Kari Tuomisaaren sanoin.
Savolainen kalakukko on pitkäsoitto vuodelta 1981 ja se sisältää useita sentimentaalisia iskelmiä. Ruunaan Riitta on rakas, joka kääntää pian selkänsä. Hengähä tok (CD8/10) kertoo Lauri Jauhiaisen sävelin ja sanoin matkaajasta, joka saapuu Suonenjoelle ja löytää sieltä mansikkatytöstä vaimon itselleen. Haokilaulu(CD8/15) kertoo miehen odottavan naista kuin hauki kaislikossa. Syksyn saapuessa (CD8/17) on tunnelmansa mukainen, vakava ja harras, sekin Jauhiaisen kynästä. "Kaikesta kiitän rakkaani sua/kun jaksoit ymmärtää mua." Kauneimpia iskelmiä on Esa Pakarisen laulama Kärjen nostalginen valssi Minä haaveilin vaan (CD8/9) miehestä, joka tuijottaa naista kahvilassa muistoineen. Levyltä löytyy myös vuoden 1978 singlekappale, säveltäjä Reino Markkulan ja sanoittaja Juha Vainion Pakariselle kirjoittama herkkä muistelulaulu Tyttö Nilsiän (CD7/28). "Silloin tyttö Nilsiän iski silmillänsä kipinän/ josta kasvoi liekki suunnaton, ja se alati palava on."
Viimeisellä kaupallisella äänilevyllään Beat Esa Pakarinen lauloi monia ikivihreitä kuten Kodin (CD9/6) ja Eino Puumalaisen sanoittaman Vanhan kanavan (CD9/13). Omasta kynästä oli syntynyt jo vuosikymmeniä aikaisemmin tunnelmallinen laulu Äidille (CD9 /15). Sen levyttäminen oli Esalle kaikkein vaikeinta. "Laula mulle vaan, tuutu heilahtaa/ tietä onnen maan, äiti toivottaa." Keikka- ja elokuvaohjelmistostaan Esa poimi Kärki-Helismaan kauneimmat valssit Kaksi vanhaa tukkijätkää (CD9/8) ja Kulkurin iltatähden (CD9/17) sekä Vexi Salmen sanoittaman En päivääkään vaihtaisi pois (CD9/10).
Vasta 1994, viisi vuotta Esa Pakarisen kuoleman jälkeen, kustantaja laski postuumina markkinoille kansantaiteilijan levyttämät laulut Kalle Väänäsen Savolaesta sanarrieskoo -runokokoelmista (1924-30). Siellä voi viettää monia herkkiä hetkiä Lapsuuvem muistoja (CD9/19), Siivon tytön (CD9/21) ja Tukkipoejan laalun (CD9/26) parissa. | |
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen, Joulukuussa 2010, Maarit Niiniluoto |
 |
|