ESA PAKARINEN 1911-1989 |
|
|
|
|
| PAKARINEN LAULAA KÄRKEÄ |
ESA TULKITSI KÄRKEÄ KOKO ELÄMÄNURANSA |
- ESA OLI YKSl USKOLLISIMPIA TOPIN SÄVELLYSTEN TULKITSIJOITA
Hullu hanuri on Toivo Kärjen säveltämä ralli, jonka Esa Pakarinen mainitsee usein elämänsä täysiosumana. Laulussa kerrotaan haitarista, joka soi taukoamatta vaikka sitä yritetään särkeä kirveellä.
"Viäntelin ja kiäntelin päätäni, pullistelin silmiäni sitä laulaessani. Sävelmä ja rytmi olivat hypnoottisia, ja tulkinta oli miulla. Levytin sen 1954, ja kun yleisö näki miut sitä laulamassa elokuvassa Hei, rillumarei, kiikuin katon rajassa. Siinä oli myös oikeeta instrumentaalikomiikkaa, sanoista huolimatta." Ei ihme, että Pakarisen Esa levytti tämän rallin kolmeen kertaan vuosina 1954, 1972 ja 1988. Hullu hanuri oli myös keikkaohjelmistossa koko hänen ikänsä. Hänen jälkeensä sitä lauloi Viktor Kalborrek, Pakarisen suuri ihailija, nimellä Hullu kitara yhdessä Hullujussi-yhtyeensä kanssa 1974.
Pakarisen levytys- ja keikkaohjelmistosta hänen omien laskelmiensa mukaan lähes puolet lauluista oli Kärjen säveltämiä. Lentävä kalakukko ja puhelaulut Ei sitä passoo sannoo ja Kylymässä mualimassa olivat koko elämänuran kestäviä. Esa levytti ne 4-6 kertaa ja lauloi aina keikoilla. Toivo Kärki ja Reino Helismaa olivat hänen elämänsä tärkeimmät tekijät. Kun Toivo Pietari Johannes Kärki syntyi länsisuomalaisen papin perheeseen vuonna 1915, oli Feeliks Esaias Pakarinen köyhä nelivuotias itäsuomalainen karjalaispoika. Nämä kaksi tulevaa taiteilijaa, aikalaista ja erilaista ystävää viettivät lapsuutensa ja vielä nuoruutensa kaukana toisistaan.
| |
Kärki syntyi Nokialla hämäläispapin lapsilaumaan, jossa kaikista pojista toivottiin isän ammatin jatkajia. Topi saikin soittaa jo lapsesta pianoa ja viulua ja kuunnella kirkossa Siionin virsiä. Vuonna 1911 savusaunassa syntynyt Pakarinen taas oppi pelkäämään harvoin kotona näkyvää isää, kiertävää kyläsuutaria, joka pelasi aina korttia, uhkapeliä. Esa söi pettuleipää ja sairasti riisitaudin. Ensimmäiset keikkansa hän sai olla isän mukana, kun tämä valmisti taloissa työmatkoilla kengät isännästä renkiin, soitti haitaria ja keitti viinat. Myös Topi kiersi ensimmäiset keikkamatkansa pappisisänsä kanssa Pohjanmaalla talosta taloon ja soitti harmonia, kun isä piti seuroja ja saarnasi syrjäkylillä.
Nämä kaksi eri puolilla Suomea syntynyttä ja vaikuttavaa 1910-luvun lasta eivät varmasti olisi koskaan tavanneetkaan toisiaan ilman populaarimusiikin yhdistävää ja elähdyttävää vaikutusta. Esa kasvoi kuplettiperintöön ja kansanjuttuihin J. Alfred Tannerista lähtien. Hän oli 14-vuotias, kun Dallape perustettiin vuonna 1925, Toivo taas 11 -vuotias. Kun Suomessa soivat ensimmäiset megahitit Emma, Villiruusu ja Asfalttikukka, ja levyjä myytiin yli miljoona kappaletta suuren gramofonikuumeen aikaan 1929-30, Toivo Kärki oli 14-15-vuotias koululainen, Esa Pakarinen taas 18-19 vuoden ikäinen nuorimies.
Parikymppinen Pakarisen Esa, pitkä hontelo pohjoiskarjalainen sekatyöläinen, kelpasi Joensuun työväenyhdistyksen Keskiyö-tanssiorkesteriin soittamaan hanuria jo vuonna 1930. Hän oli ollut töissä vajaan kansakoulun jälkeen sisävesilaivalla Karjalaisen juoksupoikana. Vuoden 1933 joulukuussa 18 vuotta täyttävä Kärjen Topi painoi syksyllä päähänsä ylioppilaslakin Tampereen klassillisesta lyseosta ja alkoi soittaa kaupungin Funkis-ravintolan tanssiorkesterissa Keskustorin varrella. Esa soitti koko 1930-luvun talvisodan alkuun 1939 asti Keskiyössä, maineikkaassa maakuntabändissä, turkkilainen fetsi päässään, eksoottisissa lavasteissa. Topi asui Tampereen jälkeen Helsingissä, soitti smokissa Roxy-orkesterissa ja legendaarisessa Ramblersissa. Hänen omia sävellyksiään laulettiin gramofonilevyille vuodesta 1933 lähtien; Kärki pääsi myös esiintymään Osloon kuukaudeksi Ramblersin kanssa ja voitti 1939 suuren maailmanlaajuisen jazzlehden julistaman sävellyskilpailun slovarilla Things Happen That Way. |
SOTA TOI PAKARISEN JA KÄRJEN LÄHELLE TOISIAAN
Toisen maailmansodan syttyminen toi molemmat miehet maata puolustamaan. Kärki oli koko sota-ajan rintamajoukoissa ja viihdytti silloin tällöin omalla armeijalohkollaan Aunuksen radiossa, Iskevissä kiiloissa sekä yhdessä Olavi Virran, Jussi Himangan ja Heimo Lepistön kanssa. Pakarinen joutui jatkosodan aikana Päämajan viihdytysjoukkoihin soittamaan hanuria niin suomalaisille rintamamiehille kuin saksalaisille joukko-osastoillekin, aina Petsamoa myöten. Hän ehti säestää muun muassa Aulikki Rautawaaraa, Kirsti Hurmetta ja Kalle Ruususta sekä taitovoimistelijoita, klovneja että taikureita sotatoimialueella.
Molemmat löysivät itsensä sodanjälkeisessä Suomessa iltamakulttuurin parista, sillä tanssikieltoa jatkettiin viimeisine rajoituksineen aina vuoteen 1948 asti. Toivo Kärki kiersi maakuntien lavoja ja taloja oman smokkipukuisen Jokaiselle jotakin -orkesterinsa kanssa. Esa Pakarinen oli muuttanut Jyväskylän kautta Varkauteen ja kiersi seurojentaloja Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan kanssa.
Helismaasta, entisestä käsinlatojasta, sotavuosien viihdyttäjästä ja sodanjälkeisestä iltamaesiintyjästä tuli se linkki, joka yhdisti ensimmäistä kertaa Toivo Kärjen ja Esa Pakarisen 1940-luvun lopussa. Reino Helismaa oli sanoittanut ensimmäisen yhteisen laulunsa Suutarin tyttären pihalla (1948) Toivo Kärjen sävellykseen. Kärki toi myös Suomen Filmiteollisuuden tuottaja T.J. Särkän katsomaan Repen, Esan ja kolmanneksi otetun Jorma Ikävalkon iltamia talvella 1950. Rautavaaran Tapsa oli nimittäin sitä ennen hylännyt synkkänä aamuna Mäntän matkustajakodissa Helismaan ja Pakarisen.
Suomi oli ruvennut saamaan ensimmäistä kertaa raakafilmiä sodan jälkeen 1949, ja elokuvateollisuus valmistautui tuottamaan viihteenjanoisille kansanjoukoille niin Saimaalla kuin Lapissa seikkailevia musikaalisia tukkilais- ja kullanhuuhtojaelokuvia. Jermut olivat kotiutuneet sodasta, mutta viihdytystoiminta ei ollut loppunut. Kansanjoukot janosivat hauskaa ja romanttista ajanvietettä ja halusivat iskeä lapikasta lattiaan. Tähän kaikkeen Särkkä oli valmistautunut ja halusi tuottaa ensimmäiseksi Lapin elokuvan Rovaniemen markkinoilla, jossa esiintyisivät iltamista värvätyt luonnonlahjakkuudet Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko kera Hanskin, Kemijärven Huldan ja Petronellan. Käsikirjoitus uskottiin Helismaalle ja Kärki oli elokuvan musiikin tekijä. Rovaniemen markkinoista tuli aikansa jymymenestys, joka tuli poikimaan reiluja kansankomedioita aina 1960-luvun puoleenväliin asti. | |
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |
 |
|