ESA PAKARINEN 1911-1989 |
|
|
|
|
ESA TULKITSI KÄRKEÄ
KOKO ELÄMÄNURANSA |
HELISMAAN ÄKKILÄHTÖ MASENSI KÄRKEÄ |
Esa Pakarinen debytoi levylaulajana 40-vuotiaana, vuonna 1951, Kärjen säveltämillä ralleilla Hölmölän häät (CD1/1), Lännen lokarin veli (CD1/4) ja Lentävä kalakukko (CD1/3). Pakarinen esitti Topin ralleja elämänsä viimeiseen äänilevyyn asti vuonna 1988, jolloin hän oli 77-vuotias. Esan ohjelmistossa pysyivät vaikuttavimmat Kärki-Helismaa-laulut, myös Toivo Kärki uusien sanoittajien kanssa, sen jälkeen kun Repe oli kuollut yllättäen 52-vuotiaana tammikuussa 1965. Voi sanoa, että Pakarisen Esa oli koko ikänsä yksi uskollisimpia Toivo Kärjen tulkitsijoita. Esan postuumina äänilevynä julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen Savolaesta sanarrieskoo, Pakarisen omia sävellyksiä kirjailija Kalle Väänäsen teksteihin.
Legendaariseksi noussut Kärki-Helismaa-kaksikko kirjoitti Esa Pakariselle juuri sellaisia lauluja, joita hänen sodanjälkeinen 1940-luvun lopulla esittämänsä huumorihahmo tarvitsi. Näistä ralleista Pakarinen sai myös siivet, jotka kantoivat hänet aina elämän loppuun, lähes 80-vuotiaaksi asti.
Hölmölän häät on Toivo Kärjen sävellyksenä absurdi perisuomalainen ralli, jossa viisaaksi itseään luulevat kansalaiset tekevät päinvastoin kaiken minkä tarkoittavat. Tämän rallin Esa levytti 1951 ja 1966. Lentävä kalakukko (1951) oli Esan laulamana, levytystä myöten valmiina, ennen kuin se filmattiin. Kuopioon kulkevasta, höyryveturin vetämästä pikajunasta kertova rehevä jenkka värikkäine matkustajineen oli sen konduktöörin, Esa Pakarisen, yksi mieleen jäävimpiä elokuvaosia vuonna 1953. Lentävä kalakukko oli hänen eniten laulamiaan ralleja, sillä Esa levytti tuon jenkan 1951, 1961 ja 1966 sekä Vexi Salmen versiona 1970, 1972 ja 1988. Lännen lokarin veli (1951) oli jo jenkkana tunnettu ralli amerikansuomalaisesta ronskista jätkästä Mr. Esa Coolmanista, ennen kuin se filmattiin yhdessä Henry Theelin kanssa 1952.
Todella ilkikurisia ja hauskoja ovat Pakarisen tulkinnat Kärjen säveltämästä ja Helismaan sanoittamasta puhelaulusta Ei sitä passoo sannoo (1952). Se on yksi Esa Pakarisen loistonumeroita, jossa hän velmuilee yleisön kustannuksella, on hekotteleva ja salaperäinen, omassa lajissaan kerrassaan valloittava Myös tälle rallille Pakarinen pysyi uskollisena ja levytti sen 1952, 1961 Helismaan mukailemana 1962 ja 1978. |
|
Toivo Kärki kirjoitti rallit Severi Suhonen merillä (CD1/l10, 1952) ja Severi Suhonen linjapiilissä (CD2/2, 1961) Linjuripolkan säveleen sekä Severi Suhonen renkinä (CD 2/9, 1962) Moukan tuurin melodiaan. Kaikki Kärjen sävellykset olivat Helismaan sanoittamia ja antoivat selkeän kuvan tuosta itäsuomalaisesta miehestä, josta ei tiennyt, mistä hän tulee ja minne hän menee. Aina hän jaksoi naurattaa Pakarisen hahmossa kuuntelijoitaan.
Pekka Puupää (CD1/19, 1952) on enteellinen Toivo Kärjen sävellys. Helismaan sanojen mukaan "Puupäällä oli vaikeuksia saada iäntä päästään, sillä se oli puuta". Tälle laululle Suomen kansa sai nauraa pitkään, sillä vuosittain Pekka Puupää -elokuvia saattoi ilmestyä kolme, kuten 1957. Puupäitä tuli elokuvamarkkinoille yhteensä 13 vuosina 1953-60.
Valehtelijan valssi (CD1/5, 1952) on Toivo Kärjen sävellys, jonka Esa Pakarinen laulaa ja sanoittaja Reino Helismaa puhuu väliin. Seuraavana vuonna Pakarinen ja Matti Louhivuori lauloivat dialogina ja duettona, ajan tyyliin, Uutta ja vanhaa ykkösen (CD1 /13). Tässä kavalkadissa on mukana Kärjen säveltämä, kirjailija Tatu Pekkarisen sanoittama jenkka Souvaripoika. Rallissa todetaan reteästi, että "valtiopäivillä on päätetty, että jätkäkin saapi laulaa". Muhoksen Mimmi on sekin jenkan tahtiin soljuva tarina viehättävästä junamyyjättärestä sekä myös kokoillan elokuvan aihe, jossa Mimmin saa lopulta "köyhä jarrumies". Reppu ja reissumies (1951) on alun perin Kärki-Helismaan yhteistä rillumarei-perintöä, Rovaniemen markkinoilla -elokuvaan joutunut tarttuva ralli. Suutarin tyttären pihalla on laulu, josta Kärjen ja Helismaan yhteistyö alkoi 1948.
1954 Esa Pakarinen ja Justeeri, Kauko Käyhkö, lauloivat Uutta ja vanhaa kakkosen (CD1/15). Tähän sikermään sisältyvä Minä ja mandoliini on Kärjen laulu, jossa kerrotaan miten "mandoliinilla soittaa saa, sitä sielunsa sinfoniaa". Rikkaat ja köyhät sekä Kehnosti kävi kertovat tavallisen miehen jokapäiväisestä elämästä. |
|
Esa Pakarinen lauloi Kärjen säveltämissä elokuvissa koko 1950-luvun toisen puoliskon, mutta ei levyttänyt hänen sävellyksiään. Ensimmäisestä Puupää-elokuvasta lähtien Esa Pakarinen oli ruvennut esiintymään myös estradilla Pätkän, Masa Niemen, toimiessa rumpalina. Kun Pekat ja Pätkät loppuivat elokuvateattereista, teki Masa Niemi vappuna 1960 itsemurhan.
Tientekijät (CD1/23) on Esan ja Matti Louhivuoren vuorolaulu ja duetto vuodelta 1961, jossa tämä kaksikko laulelee tietyömiesten näkökulmasta herrakaunaisia ja rentoja tekstejä aitoon duunarityyliin. Kärjen sävellyksiä levyllä ovat Hevosmiesten polkka, Linjuripolkka ja Topparoikka tulee, sanoitusten uudelleenmuokkauksesta vastasi Reino Helismaa. Esa Pakarisen ja Eugen Malmsténin yhteisellä levyllä Mullin mallin (CD1/24, 1961) ovat Kärjen Lautatarhan rimadonna ja Sekajunan matkassa.
1960-luvun kaikkien aikojen tangokausi teki tuloaan, kun Pakarisen Esa ja Eugen Malmsten levyttivät Kärjen sävellyksistä tämän itsensä sovittamina Tangoja tärvelemässä 7 (CD2/3) ja 2 (CD2/4). Katuviertä pitkin, Kuutamotango ja Täysikuu ovat muuntautuneet dialogiksi sanoittajansa Repe Helismaan kynästä; romantikkoa esittää Eugen, jota Esa nälvii parhaansa mukaan. Kakkoslevyssä tärvellään Kärjen Orpopojan tango, Onni jonka annoin pois ja sotavuosien tango Tule hiljaa. Sävellykset soivat kauniisti, mutta kyytiä saavat Repen kädestä hänen omat sanoituksensa sekä Kerttu Mustosen Tule hiljaa (1945). |
|
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |
 |
|