ESA PAKARINEN 1911-1989 |
|
|
|
|
| HELISMAAN ÄKKILÄHTÖ MASENSI KÄRKEÄ |
KARJALAINEN KEHTOLAULU |
Esa Pakarinen oli vuoden 1951 ensilevyistään sekä ensimmäisestä elokuvastaan Rovaniemen markkinoilla lähtien Toivo Kärjelle rillumarein ruumiillistuma. Reino Helismaa tunsi Pakarisen jo kiertueajoilta ja kirjoitti hänelle myös suoraan tekstejä, joita Esa itse sävelsi. Kärjen sävellykset ja Helismaan sanoitukset Pakariselle tekivät tästä pysyvästi maankuulun.
Kun Helismaa kuoli äkillisesti vasta 52-vuotiaana tammikuussa 1965, Kärki hätääntyi kovasti. Kaksikko oli tehnyt yhtäjaksoisesti työtä Suutarin tyttären pihalla -jenkasta lähtien, lähes 17 vuotta. Helismaa oli myös ensimmäisenä kuukausipalkkaisena sanoittajana Musiikki Fazerilla, jossa Toivo Kärjestä oli tullut 1955 kotimaisen tuotannon päällikkö. Suomen muuttuminen oli koitellut Esa Pakarista, jonka iltamakiertueet olivat vaihtuneet vuonna 1963 pitkälti esiintymisiksi päivisin tavarataloissa ja kaupoissa. Topi Kärjen säveltämät elokuvat olivat jääneet television tulon alle, ja Esa Pakarinen esiintyi 1961 toistaiseksi viimeisessä nimeltään Mullin mallin.
Toivo Kärki oli säveltäjänä ja orkesterinjohtajana tutustunut Esa Pakariseen jo vuosina 1950-55 ja jakanut hänen, muiden laulusolistiensa ja yhtyeensä kanssa estradin taiteilijajoukon kiertäessä iltamataloja ja tanssilavoja. Topi oli opettanut Esaa myös soittamaan kontrabassoa orkesterissaan. Itäsuomalainen huuliveikko oli vetänyt estradilla myös monet kerrat Impi Umpilammen ja Severi Suhosen ilman hampaita.
Reino Helismaan kuoltua Esa Pakarinen oli yhä riippuvaisempi Toivo Kärjestä, joka arvosti pitkän linjan taiteilijaa ja luonnonlahjakkuutta. Kärki oli huomannut jo elokuvasäveltäjänä Esan korkean työmoraalin. "Kun ammattilaiset takeltelivat ja lukivat salaa käsikirjoitusta, Esa oli niin kunnianhimoinen, että osasi repliikkinsä ulkoa." Pakarinen oli joka suhteessa Kärjelle arvokas, "loitsijan ja kylähullun sekamuoto", kansallisen iskelmäsäveltäjämme mukaan.
Lauri Jauhiainen, Reijo Vires, Arvo Aallas, Pauli Salonen ja Juha Vainio
saivat astua Kärjen Pakaris-laulujen sanoittajina Reino Helismaan jättämiin suuriin saappaisiin. Minäpoeka ja naiset (CD2/23, 1965) on Kärjen säveltämä ja Lauri Jauhiaisen sanoittama Severi Suhosen kuvaus elämästä naisten keskellä. Reijo Vires oli sanoittanut Kärjen säveltämät Talonmies Lindströmin (CD3/7) ja kärjekkään Puliukon protestin (CD3/8, 1966). Valssi Kirje Kanaatasta (Mainarin hätähuuto) (CD3/11, 1966) on avunpyyntö kotimaan heilalle Lempi Lehikoiselle ja Arvo Aallaksen käsialaa. Mukaan liittyi myös Pauli Salonen, joka sanoitti Kärjen säveltämän jenkan Vaalit Ala-Tölviössä (CD3/12, 1966). Niissä Severi Suhonen saa vain yhden äänen.
Keskellä 1960-lukua Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen olivat sodanjälkeisistä iltamajätkikistä rillumarei-kulkijoista nyt tiiviisti Toivo Kärjen hoivissa; hän oli heille aikalainen, sotavuosien mies. Nostalgia puri kaikkialla, sillä samaan aikaan Scandia teki levytetyistä äänilevyistä uusia tulkintoja Georg Malimténin ja Olavi Virran kanssa. |
|
KÄRKI SÄVELSI PAKARISELLE RALLEJA
AJAN KULUMISESTA VÄLITTÄMÄTTÄ
Juha Vainio oli nuori kotkalaissyntyinen kansakoulunopettaja, joka nousi Toivo Kärjen sanoittajien joukkoon 1960-luvulla. Edesmennyt Reino Helismaa oli yksi hänen vaikuttajistaan, ja Toivo Kärki pitikin Vainiolle ja Irwin Goodmanin aisaparille Vexi Salmelle sanoittajakoulua kesämökillään Asikkalassa. Kumpikin heistä joutui tekemisiin jo legendaariseen maineen saaneen Esa Pakarisen kanssa.
Ensimmäisenä ehti Juha Vainio, joka sanoitti loppuun Reino Helismaan aloittaman Vanhapoika-Severin (CD3/18). Huuliveikko-Severi (CD3/17) on toinen Toivo Kärjen sävellys, johon Vainio kirjoitti sanat. Vuoden 1967 hitti oli Kärjen säveltämä ja Junnu Vainion sanoittama vauhdikas ja iskevä foxtrot, suomalaisten rapujen syönnin rehevä kuvaus Rapurallaa (CD3/9). Akkunan alla (CD3/23) on vielä Kärjen ja Vainion kynästä 1968. Toivo Kärjelle oli hyvin tyypillistä, että hänellä oli tallessa Reino Helismaan jättämiä tai hylkäämiä omia tekstejä, jotka laventuivat lauluiksi. Sellaisia olivat esimerkiksi Pakarisen Esan levylle laulamat W.Stonen, Toivo Kärjen amerikkalaistyylisen säveltäjäpersoonan, ja Repen aito lännen kuvaus, foksi Texasin uutiset (CD3/25, 1969). Harjannostajaiset (CD4/2, 1970) on ralli, joka syntyi Toivo Kärjen suomalaiskansallisen säveltäjänimen Kari Aavan nimissä.
Lauri Jauhiainen oli Suonenjoen poikia, Pakarisen Esan naapurista Savosta, ja kirjoitti tälle salaperäiselle ja ristiriitaiselle viihdehahmolle mielellään tekstejä. Esaa nauratti kovasti, kun hän levytti Kärjen säveltämän onnellisen parisuhteen kuvauksen Pertta, tunneihminen (CD3/22, 1968). jätkän kulttuuripäivät (CD4/19) oli aiheeltaan Esan sydäntä lähellä, joten siitäkin syntyi Kärjen ja Jauhiaisen ralli. Nostalginen on Toivo Kärjen säveltämä musiikki Esa Pakarisen viimeiseen Matti Kassilan ohjaamaan elokuvaan Meiltähän tämä käy (CD6/3). Pakarinen lauloi elokuvan Severi Suhosena, tunnetun teollisuuspatruunan ainoana kaverina, samannimisen Kärjen jenkkafoksin Jauhiaisen sanoihin vuonna 1973. Toinen elokuvasta noussut melodia on Herrojen metkut (CD6/4), saman kaksikon aikaansaannosta.
Vexi Salmi oli saanut Toivo Kärjeltä kansallisen iskelmän Lentävän kalakukon 2 (CD4/3, 1970) muokattavakseen Esa Pakarisen suuhun. Hän muutti kalakukon dieselveturin vetämäksi ja kuvasi maailman muuttumista, Kärjen musiikki svengasi myös jenkkafoksin tahdissa. Salmi kirjoitti Leo Länsi -nimellä Esalle ja Eemelille laulettavaksi Topin sävellyksen Väärin ymmärretty (CD4/15, 1972). |
VEXI SALMELLE El MIKÄÄN KÄRJESSÄ
OLLUT KYLLIKSI PYHÄÄ
Toivo Kärjen ikivihreät olivat Vexi Salmen hyppysissä nimellä Vihoviimeiset tangot. Reino Helismaan sanoittama ja Eino Grönin 1959 levyttämä Illan viimeinen tango sai juuri Vexin muokkaamana kantaa tätä vihoviimeisen nimeä. Leo Lännen nimen suojassa hän kirjoitti ja väänsi niitä uusiksi, Kärjen kauniit sävellykset sen sijaan pysyivät aitoina, hänen itsensä uudelleen sovittamina. Esa Pakarinen saikin 1972 tunteella tulkittavakseen Ole hiljaa (Tule hiljaa), Siksi puhelin ei soi (Miksi puhelin ei soi), Aamuyön tango (Keskiyön tango), Tango ojalla (Tango merellä), Rukoilin, itkin ja vaikersin (Rakasta, kärsi ja unhoita), Muistan sinua (Muista minua), Odotin pitkän illan, Marja-Leena, joku odottaa (Joku odottaa kirjettäsi) ja Köyhä laulaja.
Samana vuonna 1972 Pakarisen Esa levytti yksinään kotona Varkaudessa hänelle läheisiä ja rakkaita Kärjen sävellyksiä nimellä Severin parhaat 7. Tälle levylle hän äänitti suurimman klassikkonsa Lentävän kalakukon (CD5/13) jo peräti viidennen kerran. Ensimmäistä kertaa levylautasella pyöri Kärjen Rovaniemen markkinoilla (CD5/8), jota Pakarinen oli laulanut jo elokuvassa 1951 sekä Repe Helismaan aikanaan 1950 levyttämä Ohjelmallinen ilta Limppusen leipomossa (CD5/7).
Kuusi vuotta meni ennen kuin Kärkeä tuli taas Pakarisen Esan levytysohjelmistoon. Se tapahtui Vexi Salmen tuottamalla Maailman parhaalla levyllä (1978). Tämä liittyi kansantaiteilijalle kultalevyn tuottaneeseen Pakarock-sarjaan, jossa hän oli pukeutuneena 1950-luvun vetäviin kuteisiin ja istui auton konepellin päällä. Juha Eirron laulama Toivo Kärjen ekologinen iskelmä, foxtrot Koivu ja sydän (CD7/14, 1954), soi Esan veikeästi laulamana. Lapsitähti Vesa Enteen tunnetuksi tekemä Nuori rytmi (CD7/16,1959) ja Eila Pienimäen tulkitsema Pieni hopea-aasi(CD7/21, 1959) sopivat Pakariselle loistavasti, ja kaikki soivat Pentti Lasasen sovituksina. | |
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |
 |
|