Loppukevättä 1971 elettiin edelleen edellisen "vuoden Syksyn Sävel -voittajan, Coodman/Salmi-laulun St. Pauli ja Reeperbahn vanavedessä. Laulu oli huhtikuussa vielä myyntitilaston sijalla kymmenen. Toukokuussa taltioitiin Vexi Salmen ideoima Irwin Goodmanin Lonkalta-albumi, jonka materiaaliksi Salmi muokkasi nipun aiempien laulujen tekstejä uuteen malliin, ja sovittaja Markku Johansson rakensi niistä kymmenen potpuria. Niin ikään Salmen idea oli ottaa mukaan duetto-kaveriksi Esa Pakarinen. Ideassa tavoiteltiin Pakarisenkin tuotannosta tuttua, Kärki/Helismaa-tiimin aloittamaa huumoriduettotunnelmaa. Salmi on erityisesti maininnut Pakarisen Eugen Malmstenin kanssa tekemät "Tangoja tärvelemässä" -duetot.
Uusi albumi äänitettiin kahdessa päivässä, pyrkimyksenä tehdä otsikon mukainen, rento ja mutkaton levy, jonka kaikki soitto- ja lauluosuudet äänitettiin niin sanotusti kerralla sisään. Yhtyeen kokoonpanossa on päädytty sekstettiin - neljän komppi ja kaksi puhallinta - joka joissain tapauksissa on alkuperäistä isompi, joissain pienempi. Kapellimestari Johansson preppasi ennen nauhoitusta Pakarista materiaalin pariin, mutta kun fraseerauksen lievää kulmikkuutta ei ehditty saada hiottua pois, luotettiin siihen, että se nivoutuu omanlaisenaan humoristisena tyylikeinona levyn "keikkaesitysmäiseen" tunnelmaan. Tämän epävarman rytmisen otteen lisäksi tuntuu siltä, että useimmat sävellajit ovat Pakariselle hieman liian korkeita, jotta hänen äänensävynsä olisi parhaimmillaan. |
|
Vaikka levy markkinoitiin esittäjinään tasavahvasti Irwin Goodman & Esa Pakarinen, tehtiin se tyystin tähtisolisti Goodmanin ehdoilla: hänen materiaalinsa, hänen sovitusmaailmansa. Albumin yllättävän vaatimattoman oloiseen etukanteen sijoitettiin lisäksi hieman hämäävästi Pakarisen kuva Severi Suhonen -hahmona, vaikkei tätä roolihahmoa levyn esityksissä lyhyttä puheosuutta lukuun ottamatta käytettykään. Musiikillinen linja olikin Pakariselle varsin outo, sillä pääasiassa nopeiden foksien, humppien ja shuffle-rytmien parissa liikkuvat sovitusratkaisut menivät hänelle tutun rytmimaailman ohi melko lailla. Yksi potpureista on rytmiltään tangoa -jollaisia Pakarinen oli huumoriotteella levyttänytkin - ja yksi nojaa pitkälti Goodmanin juhlavalssi-sävellykseen, joka toki oli tuttua aluetta Pakariselle, vaikka sävellystyylisesti sekin hieman toisenlaisena.
|