ESA PAKARINEN 1911-1989 |
|
|
|
|
ESASTA TULI RILLUMAREIN
RUUMIILLISTUMA |
ESAA El NÄKYNYT KOTONA YLI KYMMENEEN VUOTEEN |
Valkokankaalla hän oli ihmisten kertoman mukaan leukojaan viäntävä savolaisjätkä, ikuisesti hyväntahtoinen, nokkela tollo Severi Suhonen. Esa Pakarinen sai myös huomata heti, että hänet haluttiin savolaisena. 1980-luvulla taiteilija päivitteli sitä, että oli joutunut 40 vuotta esittämään karjalaisena ihmisenä savolaista, ja oli vielä saanut maksun siitä. Severissä oli pohjoiskarjalaista kuitenkin murre ja tapa nauraa makeasti itselleen. Tarkemmat ihmiset saattoivat huomata tämän. Suurimmalle osalle katsojista tärkeintä oli yleensä itäsuomalaisen ihmisen räväkkä esiintyminen niin elokuvissa, äänilevyillä kuin keikoilla ympäri Suomea. Severi Suhosen hahmossa oli aitoa maalaisköyhälistöä, mutta myös jotenkin ylpeää kansanihmistä, suunpieksijää, isäntien härnääjää ja naisten naurattajaa.
Suomen Filmiteollisuus imaisi tämän tyypin elokuviinsa eräänlaiseksi rillumarein ruumiillistumaksi, höpöttämään, soittamaan ja laulamaan, puhumaan välillä myös itsekseen. Olympiavuonna 1952 hän näytteli Lännen lokarin veljessä, yhdessä Henry Theelin kanssa. Vuonna 1953 Pakarisen Esa nähtiin viidessä elokuvassa, sillä ensin hän joutui Espanjaan filmaamaan Kauko Käyhkön, Assi Nortian ja Oke Tuurin kanssa Rantasalmen sulttaania. Mieleen on jäänyt kohtaus, jossa turbaani-päinen Esa uida räpiköi altaassa kauniiden tyttöjen kanssa. |
|
Lentävä kalakukko merkitsi Helsingistä Kuopioon kiitävää höyryveturia ja sen vetämää junaa. Pakarinen oli sen koppalakkinen konduktööri, jolla oli piljettipihdit, puolikasprillit ja mahdottomat kuulutukset. Kalakukossa olivat puupenkit vastakkain. Siellä kohtasivat matkustajat, mustalaiset, roistot ja tulevat rakastavaiset toisensa. Heidän joukostaan Reino Helismaa keksi myös pitkän ja hontelon kondarin Esa Pakarisen ja 152 cm pitkän evakkoviipurilaisen pikkurikollisen Läski-Leevin, Masa Niemen. Vierekkäin he olivat kuin ilmetyt elokuvahahmot Ola Fogelbergin 1920-luvun sarjakuvasta Pekka Puupää.
Samana vuonna 1953 tehtiin kiireellä kaksi Puupää-filmiä, ensimmäinen nimeltään Pekka Puupää ja toinen Pekka Puupää kesälaitumilla. Jälkimmäinen elokuva ikuisti yhden suomalaisen elokuvan hienoimmista kohtauksista, Olavi Virran laulamassa Ruth Johanssonille Toivo Kärjen slowfoksia Sinun silmiesi tähden.
Pekka oli esittäjänsä Esa Pakarisen mukaan hyväntahtoinen, mutta vähän höhlä. Päässä oli korkea kukkahattu, takin liepeet törröttivät rautalangoilla ylöspäin, jalassa oli pitkäkärkiset kengät. Hän vaikutti ensimmäisen polven kaupunkilaiselta, joka opetteli elämään ankaran vaimonsa Justiinan, Siiri Angerkosken, ja talonmies Pikkaraisen, Armas Jokion, välissä. Pätkä, poikamies, joka ei asunut missään, oli Pekka Puupään ikuinen seuralainen ja kohtalotoveri. |
Kuvateksti:
Esa Pakarisen elämässä alkoi uusi vaihde, kun hänestä ryhdyttiin
tekemään tv-dokumentteja 1970-luvulla. Taustalla Esan estradihahmot |
|
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |
 |
|