ESA PAKARINEN 1911-1989
 
Kotisivuille
ESAA El NÄKYNYT KOTONA
YLI KYMMENEEN VUOTEEN
KEIKKAKAVERIT ALKOIVAT PUDOTA 60-LUVULLA

Esa Pakarinen ja Masa Niemi veivät filmivaatteissaan Pekan ja Pätkän myös yleisön eteen iltamaestradeille. Esa soitteli hanuria, viipurilaisten Sinipoikien Masa hakkasi rumpuja ja mukana oli usein kolmantena hanuristi ja instrumentaalikoomikko Lasse Pihlajamaa. Pakarisen idea oli, että Pekka ja Pätkä esittivät iltamaestradeilla myös hänen lapsuutensa ajan klovnien vanhoja sirkustemppuja, entreeta, jossa pellet ojentelivat risuja ja tekivät toisensa naurettavaksi.

Seuraavana vuonna 1954 palattiin vielä kerran Rovaniemen markkinoiden Lapin jätkiin, Severiin, Reiskaan ja Julleen, jotka matkasivat nyt Helsinkiin tutustumaan korkeakulttuuriin. Tätä elokuvaa Hei, rillumarei on pidetty avoimena sodanjulistuksena. Sanaa populaarikulttuuri ei tunnettu maassamme vielä ollenkaan. Kriitikot olivat arvostelleet ja haukkuneet näitä yleisön rakastamia elokuvia. Hei, rillumarein lopussa kolmikko Severi, Roope ja Julie tapaavat junassa matkalla pohjoisen maisemiin ainoiden oikeitten ihmisten luo. "jätkän laatu on parasta pohjoisessa", on Pakarisen Esa miettinyt. Jätkä on rehti, häntä arvostetaan, hän on valmis tekemään töitä ja juo niin kauan kunnes rahat ovat loppu. Etelässä hän on taas puliäijä eikä juuri minkään arvoinen.

Samana vuonna filmattiin myös Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä Kilpisjärvellä. Justiinaan ihastuvan lumimiehen esittäjä oli 204 cm pitkä Vihtori Välimäki. Romanttisina pareina lauloivat ja kuhertelivat elokuvassa Olavi Virta, Åke Lindman, Anneli Sauli ja Tuija Halonen. Tässä, niin kuin muissakin Puupäissä, Pakarinen ja Niemi saivat esittää lähes kaikki kohtaukset ilman sijaisnäyttelijöitä; se tuntui hermoissa, kropassa ja näkyi myös lopputuloksesta.

 

Vuonna 1955 sarjaa jatkoivat Pekka ja Pätkä puistotäteinä, Kiinni on ja pysyy ja Pekka ja Pätkä pahassa pulassa. Särkän filmiyhtiö teki näitä suosittuja elokuvia kuumeisesti. Esa Pakarinen oli joutunut asumaan elokuvaputkensa takia hotelli Tornin huoneessa 602 jo vuodesta 1951 lähtien. Rahantulo sai hänet välillä liikuttumaan ja kyyneleet silmissä tilaamaan Tornin ruokaa. "Syö Esa kun sulia on varaa."

Vuonna 1957 ilmestyi taas kolme uutta Puupäätä: Pekka ja Pätkä ketjukolarissa, salapoliiseina ja sammakkomiehinä. 1958 Pekka ja Pätkä olivat Suezilla ja miljonääreinä. Vielä 1959 Pekka ja Pätkä heiluivat mestarimaalareina, mutta sitten Särkkä väsähti. Kun ohjaaja Armand Lohikoski lähti ulkomaille, hän antoi Aarne Tarkaksen ohjata vielä Pekan ja Pätkän neekereinä 1960. Sitten tälle kaksikolle ilmoitettiin, että Puupäät ovat lopussa. 1960-luku oli alkanut, televisio oli tullut Suomeen ja elokuva-ala eli ennen näyttelijälakkoaan ja konkurssejaan viimeisiä vuosiaan. Masa Niemen juominen oli lisääntynyt koko ajan, hän väitti jo juovansa tieteellisesti.

Vappuna Masa halusi jäädä Tampereen uimahallin yömajaan. Kun Pakarisen Esa tuli seuraavana päivänä hakemaan häntä keikalle, oli mies tajuton. Pöydällä oli lappu: "Hyv on olla/kun on nolla. Masa." Masa Niemi kuoli 3. toukokuuta 1960.

Esa Pakarisen 1950-luvun kiertueet olivat liikkeellä kaiken aikaa, kun hän ei ollut filmaamassa. Talot olivat revetä, kun hän kiersi Toivo Kärjen orkesterissa yhdessä Henry Theelin, Pärre Förarsin, Matti Louhivuoren ja Reino Helismaan kanssa Suomea 1952-53. Ala-Tölviön VPK:n orkesteri taas kertoi Severi Suhosen kotikylästä Eugen Malmstenin ja Svante Kosusen kanssa. Kaiken aikaa Pakarinen kävi Masa Niemen kanssa Pekka ja Pätkä -iltamissa. Pakarisen lähes kaikki kiertueet olivat varkautelaisen managerin Pekka Savilahden käsissä.

Iskulauseeksi tuli: "Oma koti kullan kallis, hotelli saatanan paljon kalliimpi." Matkustajakodeissa pystyi nukkumaan keikkakavereiden kanssa, kun pisti lapsena kuuroutuneen korvan tyynyyn. Viinaa sai ottaa vasta keikan jälkeen, Esa Pakarinen oli ankarana. Viihdyttämisestä tuli lopullisesti elämäntapa. Kun kokee niin iloa kuin surua, se kasvattaa taiteilijan rooliin.

Juniorin mukaan isä-Esaa ei juuri näkynyt Varkaudessa yli kymmeneen vuoteen. Lapsena hän kävi elokuvakankaan takana katsomassa, onko isä siellä ja tuleeko hän kotiin.


Kuvateksti:
1932 sotaväestä päästyä

1955 Elli-rouva kysyi kerran väsyneeltä Esalta, kuinka kauan tämä aikoo vielä kiertää. Taiteilija ilmoitti jatkavansa. Pariskunta kävi kipakan keskustelun siitä, erotaanko vai ei. Elli ilmoitti, ettei hän suostu muuttamaan Helsinkiin tai eroamaan. Juniorin täytyy elää ehjässä kodissa. Sen jälkeen ei kukaan sanonut enää mitään Esa Pakarisen taiteilijaelämästä.

Esa oli lauleskellut koko keikkaelämänsä ajan Hiski Salomaan Savon pojan Amerikan matkaa ja J. Alfred Tannerin kupletteja. Ensimmäisen oman äänilevynsä hän pääsi tekemään 40-vuotiaana, 1951, yhtaikaa Rovaniemen markkinoilla -elokuvan kanssa. Se oli savikiekko, jonka nimi oli Hölmölän häät, b-puolella Severi Suhosen jenkka.

Sitä seurasivat 1950-luvun rallit kuten mm. Lentävä kalakukko, Kylymässä mualimassa]a Kutituspolkka. 60-luvulle tultaessa olivat levykannen mukaan Eugen ja Esa tangoja tärvelemässä Klassikkoja olivat Pakarisen Esan levytysohjelmistossa Tatu Pekkarisen sanoittamat kansanlaulut Piikalikka Nilsiästä, Miina ja Mikko markkinoilla, Laulu Marj-Lovviisasta ja Iivari Kainulaisen tunnelmallinen Marin kanssa soutelemassa. Mukaan tuli 1966 Terho Könösen ihastuttava valssi Suhmuran Santra, tanssilavan saattokeikasta, jota ei edes ukkomiehenä saa mielestään. Monet Severi Suhoset Amerikassa/astronauttina/kiertokoulun opettajana/linjapiilissä ja savotalla kuuluivat nekin ajan kuvioihin.

 
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
ylös