ESA PAKARINEN 1911-1989
 
Kotisivuille
ESA ROCK AND ROLLIN IHMEMAASSA
SÄVELTÄJÄ ESA PAKARINEN TIESI TYYLINSÄ RAJAT

.Loppukesästä 1978 juhlittiin Helsingin Pitäjänmäellä Takomo-studion avajaisia, joissa myös jaettiin kaksi kultalevyä. Ensimmäisen sai duo Armi ja Danny singlestä Tahdon olla sulle hellä, ja kymmenet salamavalot leimahtelivat illassa. Tämän jälkeen tuskin kukaan huomasi, että toisen kullan pokkasi vaatimaton vanhempi herrasmies Esa Pakarinen LP-levystä Pakarock.

1957 Pakarinen soitti kuminauha-bassoviulua ja Masa Niemi kattilankansia Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä -filmin rock and roll -parodiassa Hippaa ja hoppaa. Topi Kärjen ja Reino Helismaan kappaleen lauloi Puupää-kiertueen auton katolta Sacy Sand pärinäpoikien ja surinasussujen joratessa raivokkaasti jiveä. Esa tuskin aavisti laulavansa myöhemmin kolme albumia ohimenevänä jenkkivillityksenä pidettyä musiikkia!

Kirjoittajan ja Pakarisen tiet kohtasivat ensi kerran vapunaattona 1960, kun olimme veljeni Eeron kanssa aivan ensimmäisellä keikallamme Tampereella The Bluejean Brothers -duona, ja eri huvipaikoissa kiertävän ohjelman pääesiintyjiksi oli pestattu Pekka Puupää ja Pätkä. Ihmettelimme, miksi tämä ei tullutkaan, ja että Pakarinen oli kovin poissaolevan ja surullisen oloinen. Asuimme Uimahallin retkeilymajassa, jossa Niemi oli edellisenä päivänä yrittänyt itsemurhaa, mutta sitä ei meille, viisi- ja kuusitoistavuotiaille aloittelijoille kerrottu.

 
PAKAROCK

Rock and rolliin hyvin perehtynyt Vexi Salmi meni 60-luvun lopulla Finnlevylle sanoittajaksi sekä mm. Irwin Coodmanin tuottajaksi. 70-luvun alkupuolella hän tuotti kaksi Rock-Jerryn albumia sekä pari Pekka Loukialan singleä, jotka eivät kuitenkaan menneet yhtä hyvin kaupaksi kuin Hurriganesin, Baddingin tai Hectorin levyt. Pakarockiin Salmi sai idean rock and roll -klassikkojen parodisista suomennoksista Hectorock 7:llä.

Pakarisen tilillä oli parodioita jo ennestään, viimeksi vuonna 1972 single En ou mittään (CD6/1) /Ota ja omista (CD6/2), jossa varsinkin a-puolen mahtipontisen italoiskelmän ja savokarjalaisen renkimieshahmon kontrasti pelaa hienosti. Vexi valitsikin levylle useita 50-60-lukujen taitteen teiniballadeja, kuten Dionin Runaround Suen, Ricky Nelsonin Poor Little Foolin tai Buddy Hollyn It Doesn't Matter Anymoren tehden niihin Esan suuhun paremmin sopivat tekstit Kalsarit vain (CD6/18), Köyhä mä oon (CD6/17) ja Antaa mennä vaan (CD6/19). Tältä osastolta löytyy myös yksi paha huti. Roy Orbisonin traagisella kappaleella Blue Angel eli Enkelin mä sain (CD6/27) yritetään tavoitella Hectorock 7:n Laura (sua kauheesti kaipaan) biisin tunnelmia.

Vauhdikkaammat kappaleet, kuten Johnny Prestonin Cradle of Love eli Rokki on poikaa (CD6/26), Danny & The juniorsin Rock and Roll Is Here to Stay eli Rock on tullut jäädäkseen (CD6/23) sekä Bill Haley & The Cometsin HappyBaby eli Härmä rokkaa (CD6/25) toimivat sen sijaan erinomaisesti. Jukka Kuoppamäki levytti Cradle of Loven 1966 omalla tekstillään nimellä Rakkauden kehto. Kappaletta oli muuten kaavailtu myös Raittisen veljesten toiselle singlelle syksyllä 1960. Muita suomeksi jo levytettyjä kappaleita ovat Timo Jämsenin & The Strangersin Eilen vasta Liisan näin, Yyterin twistin b-puoli (1963), Kai Lindin Kuusitoista vain (CD6/24), eli Sam Cooken Only Sixteen (1960) sekä Olavi Virran jo 1957 versioima Guy Mitchell -hitti Singing the Blues eli Miks' tämän mulle teit, joka Vexi Salmen uudelleen sanoittamana sai nimekseen jäi jäljelle vain blues (CD9/22).

Pakarisen rytmikäsitys oli suomalaiseen tyyliin tahdin ykkös- ja kolmosiskuja korostava, joka toimii kyllä kiperissäkin polkissa ja jenkoissa, muttei afroamerikkalaisessa meiningissä, jossa taas kakkosta ja nelosta korostetaan voimakkaasti. Vexi Salmi kertoo, että myös synkooppien kanssa Esalla oli vaikeuksia. Toisaalta on varsin yllättävää, miten korkealle Esa yltää puhtaasti vaikeassa Enkelin mä sain -kappaleessa, ja muun muassa Härmä rokkaa ja Rock on tullut jäädäkseen svengaavat kulmikkaista laulutulkinnoista huolimatta upeasti!

Vexi palkkasi kapellimestari-sovittajaksi Jerryn levyillä hyvää työtä tehneen pianisti Kaj Westerlundin, joka toi studioon keikkabändinsä Jussi & The Boysin kitaristi Antero Jakoilan, rumpali Aikka Hakalan sekä vielä kitaristi Nono Söderbergin ja bassoon Pentti Mutikaisen. Kaide laati Pirjo Bergströmin, Marjukka Riihimäen, Arto Alaspään sekä Kai Lindin muodostamalle taustalauluyhtyeelle sovitukset, jotka kruunaavat Helsingin Kulttuuritalon Alppi-studiolla syksyllä 1974 äänitetyn Pakarockin onnistuneet ja tyylinmukaiset musiikkitaustat.

Kolmella raidalla kuullaan nuorta Sakari Kukkoa eräällä harvoista keikoistaan varsinaisena studiomuusikkona. Hän soittaa saksofonisoolon Shirley Gunter and The Queensin vähemmän tunnettuun Oop Shoopiin (CD6/28). Härmä rokkaa -kappaleen soolon heittää Antero Jakoila, jonka kitarointia kuultiin noihin aikoihin Boysin ohella myös Hectorin ja Baddingin levyillä. Muita soitinsooloja Pakarockilla ei sitten olekaan. Oop Shoop toteutettiin viimeisenä studiopäivänä suunnitelmista poiketen siten, että Westerlund esitti alaikäisen pikkumimmin kimurantin lauluosuuden ns. pikkuorava-tekniikalla. Esa kommentoi puhuen diskon meininkiä mutsin pikkuveljeä vahtimaan patistettuna isobroidina.

Vuonna 1974 vuosikymmenen alun rock and roll -villitys oli kuumimmillaan. Edellä mainittujen lisäksi enemmän tai vähemmän parodista rockia levyttivät myös Hullujussi-yhtye sekä Juice Leskinen & Coitus Int. Pakarockin singlelohkaisut Noin se onnistuu (CD6/20)/Rokki on poikaa sekä Rock on tullut jäädäkseen/Köyhä mä oon rupesivatkin soimaan ahkeraan Raha-automaattiyhdistyksen tuhansissa jukebokseissa erityisesti nuorison tuhlatessa niihin markkojaan.

Kun Pakarisesta tykkäävä varttuneempi väkikin otti nahkarotsissa, farkuissa, tennareissa ja fritsuliina kaulassa levynkannessa elvistelevän rokki-Esan lämpimästi vastaan, rupesi alkuvuodesta -75 julkaistu Pakarock myymään hyvin, muuten paljon enemmän kasettina kuin vinyylinä. Minua rupesivat joskus kesällä -74 ottamaan päähän iskelmälaulajien ja muiden rock and rollia lainkaan ymmärtämättömien diletanttien räpellykset tällä afroamerikkalaisen säveltaiteen helpolta vaikuttavalla, mutta yllättävän vaikealla saralla. Samaan kastiin kuuluviksi laskin myös asennevammaiset popmuusikot, jotka eivät oivaltaneet, että heidän musiikkinsa juuret ovat syvällä rock and rollin maaperässä.

Kun sain vihiä Pakarock-hankkeesta, totesin Suosikki-lehden haastattelussa joskus elo-syyskuussa -74 rock and rollin kuolleen Suomessa, kun vielä Severikin siihen ryhtyy! Mutta Pakarock ei ollutkaan mikään vasemmalla kädellä tekaistu tuote, vaan musadiggari Vexin sydämen asia, joten mielipiteeni muuttui heti valmiin levyn kuultuani. Esa Pakarinen Junior muuten kertoo isänsä suuresti innostuneen levyprojektista, tämä kun oli kaikenlaisten hulluttelujen lämmin ystävä.

 

Helismaa
Kuvateksti
:
Esa Pakariselle, rokkitaiteilijalle mikään
inhimillinen ei ollut vierasta.
 
PAKAROCK 2

Pakarockin menestyttyä hyvin ruvettiin 1976 puuhaamaan kakkososaa samalla reseptillä, eli Vexi Salmi valitsi kappaleet rock and rollin aarteistosta ja laati niihin uudet tekstit. Sovittaja-kapellimestariksi vaihtui Kalevi Nyqvist, taitava muusikko ja hanuristi, joka kuitenkin marssitti studioon sitä soittamaan ehkä jopa vieläkin korkeatasoisemman haitarimestarin Aaro Kurkelan.

Vexillä saattoi olla visio tuottaa hieman Louisianan cajun- ja zydeco-tyyleihin nojaavaa haitari- rock and rollia. M.A. Numminen oli käyttänyt tätä jaloa soitinta levytyksissä sekä keikoilla, ja harmonikan läpimurto suomalaisessa rock-musiikissa tapahtuikin hänen säestäjänsä Pedro Hietasen Heavy Centlemen -albumin myötä vuonna 1980. Eikä pidä unohtaa Juicen ja Safkan saman vuoden Haetarirockial

Levyn rytmiryhmä koostui kokeneista konkareista; kitaristi Heikki Laurila, rumpali Ilpo Kallio ja basisti Martti Metsäketo. Rock and roll -paikallisväriä siihen toivat Westerlund sekä Jakoila. Taustalla lauloivat Marjukka Riihimäki, Irma Tapio, Veli-Pekka Bister, Kalle Fält ynnä Metsäketo. Kolmella raidalla soittaa rumpuja Aarni Mustonen.

Bill Haleyn Cometsin kokoonpanoon kuului harmonikka, ja niinpä Pakarock 2:lta löytyvät Crazy Man Crazy eli Hullu mies hullu (CD7/9) sekä R-O-C-K eli Rock (CD7/1), joissa Esa käyttää ääntään rankemmin kuin ykköslevyllä. Jälkimmäisessä Esa uhkaa jopa repiä kurtunsoitolla Sweetin kundien rotseista niitit irti, mutta Kurkelan humoristisen hillitty soolo ei viittaa sinne päinkään. Vielä hurjempaan menoon Pakarinen yltyy Roy Orbison -kappaleella Ooby Doobyeli Uupi-tuupi(CD7/'12), jossa Laurila soittaa erään tuotteliaan uransa harvoista rock and roll -kitarasooloista.

Edellisen lailla myös Warren Smithin levyttämä Rock ´n roll Ruby on Sam Philipsin
Sun Records -klassikko. Kaj Westerlund äänitti tämän Johnny Cashin tekemän kappaleen vuonna -76 peräti kahdesti, ensin Kaliforniassa albumilleni Rockiin' the Rock USA:n opinto- ja levytysmatkalla ja sitten Pakarock 2:lle Anssi kulta tanssi rock'n'roll -nimisenä (CD7/7).

Kävimme Jenkeissä jo edellisenäkin vuonna, jolloin levytin Memphisissä pari rockabilly-kappaletta akustista komppikitaraa soittaneen Charlie Feathersin kanssa, joka oli 50-luvulla mukana luomassa tätä tyyliä itse Elviksen kanssa. Usein huijatuksi joutunut lukutaidoton veteraani otti studiossa tekohampaat pois suustaan, jottei hänen lauluaan voitaisi äänittää. Kajde totesi, että edellisenä syksynä oli päinvastoin, kun Pakarinen riisui hampaansa ruvetessaan laulamaan!

Teiniballadi-osastolta Vexi suomensi jälleen muutaman klassikon, Johnny Tillotsonin Poetry in Motionin eli Hän suussa sulaa (CD7/8) sekä Ricky Nelsonin String Alongin eli Kiellä vaan (CD7/11), jonka Johnny oli jo levyttänyt Hymyhuulet- singlensä b-puolelle nimellä Iltaseuraa ja vielä Conway Twittyn Halfway to Heavenin eli Taivaan portilla (CD7/2). Mustilta rhythm & blues -miehiltä vaikutteita saanut Twitty viljeli runsaasti melismoja, joita Esa ei yrittänytkään, mutta klaarasi yllättävän hyvin Conwayn toisen tavaramerkin, melodian pudottamisen alarekisteriin kappaleen lopussa.

Jody Reynoldsin itsemurhalaulun Endless Sleep aavemainen soundi ja hypnoottinen tremolokitara saivat selkäpiin karmimaan, kun me Eeron kanssa kuuntelimme sitä kesäöisin 1958 Radio Luxenbourgista maalla Lohjalla. Sanoista emme ymmärtäneet yhtään mitään, sillä kumpikin luki koulussa pitkää saksaa. Valitettavasti mystinen Endless Sleep menee Esan Te näätte kun... -versiona (CD7/3) tahattoman huumorin puolelle, eivätkä säestys ja äänitys onnistu luomaan maagista tunnelmaa. Lloyd Pricen l'm Conna Cet Married eli Tahdon naida Armin -kappaleessa (CD7/4) Esa onnistuu upeasti charmikkaana vanhana miehenä, joka haaveilee nuoresta neidosta, mutta ei kuitenkaan vielä vuoden 1977 Miss Suomesta, Armi Aavikosta. Enkelikuoro kruunaa esityksen.

Naistenmies-Pakarinen pilkahtaa ikivihreässä Kelmeä kuu (CD7/10) eli By the Light of the Silvery Moon, josta Little Richard teki hillittömän rock and roll -version. Bobby Dayn Over and Overissa päästään jo asiaan, kun tyttö pyytää Esaa tekemään sen Vieläkin uudestaan (CD7/5). Lopuksi romeomme pakenee housut kintuissa huikaten Severin tutun sloganin: "Meiltähän tämä käy!" Roisimmillaan Esa on Paul Ankan Crazy Lovessa eli Tolkuttomassa tunteessa (CD7/6), jonka voi tulkita satiaset tai tippurin saaneen valitusvirreksi!

 
MAAILMAN PARAS LEVY

Pakarock 2 ei ollut ykkösen kaltainen menestys, mutta Anssi kulta tanssi rock'n'roll ja Hullu mies hullu soivat tiuhaan jukebokseissa, jälkimmäinen myös Finnhits 4:llä, jota myytiin useita kymmeniä tuhansia. Niinpä Finnlevyllä päätettiin vuonna 1978, että Esalla teetetään vielä yksi rokkilevy. Vexi Salmi istui vielä kerran tuottajan pallille, mutta lähti myöhemmin samana vuonna perustamaan omaa yritystä, Levytuottajat Oy:tä.

Uudesta albumista ei tullut Pakarock kolmosta, vaan Maailman paras levy. Sovittajaksi ja kapellimestariksi kiinnitettiin multi-instrumentalisti Pentti Lasanen, ja kappaleet valittiin muun muassa Pirkko Mannolan ja Lasse Liemolan 50-60-lukujen
taitteessa suomeksi levyttämistä nuorisoiskelmistä. Koska Lasasella noihin aikoihin studio- ja sovitushommiin ryhtyneenä oli elävä kosketus tällaiseen materiaaliin, hän loihti musiikkitaustoista ikään kuin näköispatsaita. Myös Pakarisen oli helpompi klaarata laulupuoli, kun kappaleista löytyi suomenkielinen versio. Ilmeisesti säästösyistä äänityspaikaksi valittiin Erno Lindahlin pieni kellaristudio Helsingin Ruoholahdenkadulla. Lasanen pestasi joukon nuoria muusikkoja; kitaristi Juha Björnisen, basisti Pekka Helinin, rumpali Tomi Parkkosen
sekä kosketinsoittaja Pedro Hietasen. Kuorossa lauloivat Lasasen ja Helinin lisäksi vielä Tapio, Alaspää ja Metsäketo. Joillakin raidoilla kuullaan myös kitaristi Taisto Wessliniä ja basisti Heikki Virtasta.

Kummallakin Pakarockilla on yksi Paul Ankan säveltämä kappale, mutta nyt peräti kolme: Diana ja / Love You Baby eli Olen rakastunut (CD7/15) Mauno Maunolan sekä I Love You in the Same Old Way eli On vanha lempi rinnassain (CD7/23) Saukin kääntäminä. Liemolan skifflehitit Hand Me Down eli Anna pois (CD7/22) sekä Puttin' on the Style eli Diivaillen (CD7/20) ovat Lassen itsensä tekstittämiä, ja nimimelodia ynnä Pärre Förarsin levyttämä Tintarella di luna eli Oli kuu, oli ilta (CD7/19) taas Kari Tuomisaaren kynästä.

Maailman paras levy -kappale on parivaljakko Gerry G of fin Bar ry Mann tekemä ja sen jälkimmäisen puoliskon levyttämä parodia Who Put the Bomp. Sain tämän sinkun lainaksi aivan tuoreeltaan luokkatoveriltani Markku Helismaalta joskus syksyllä 1961. Hänen veljensä Arto toi usein kotiin uusimpia jenkkihittejä, sillä hän oli töissä Fazerin pahimmalla kilpailijalla, modernissa Scandia-yhtiössä. Olimme Eeron kanssa aivan pähkinöinä Who Put the Bompiin, jossa Mann imitoi yleensä mustien nuorten miesten muodostamien "hassujen lauluyhtyeiden" kliseitä. Myös 1961 nousi listoille tämän doo-woopiksi kutsutun rock and rollin alatyylin viimeinen maailmanhitti, The Marcelsin Blue Moon. "Pakarisen tulkinta Maailman parhaasta levystä (CD7/13) pesee Mannolan version mennen tullen, sillä kun Pirkko on varovainen ja epävarma tehden parodiasta tahatonta parodiaa, Esa on rehvakkaan vapautunut", toteaa Esa Junior.

Kärki-Helismaalta löytyy albumilla peräti kolme kappaletta, joista tavallisia iskelmäfokseja ovat Juha Eirron 1954 levyttämä Koivu ja tähti (CD7/14) sekä Eila Pienimäen 1959 tekemä Pieni hopea-aasi (CD7/21). Seuraavana vuonna lapsitähti Vesa Enne lauloi elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli kaksikon hänelle räätälöimän rokkirallin Nuori rytmi (CD7/16). Nuoria olivat myös Kari Kuuva ja hänen kaverinsa Lehtisen Timpa, jotka vappuna 1960 seurasivat elokuvateatteri Kino-Palatsin revyyohjelmaa Tampereella.

Pojat houkutteli paikalle outo lauluyhtye Kaksi farmaripoikaa, jonka nimestä päätellen arvelivat esittävän rock and rollia. Kyseessä oli meidän veljesten Bluejean Brothers, jonka nimen promoottori Pete Savilahti suomensi muutamiin lehti-ilmoituksiin. Kuultuaan varmaan hyvin epävarman ja haparoivan esityksemme innostuneet kaverukset päättivät myös ruveta rock-laulajiksi. Kuuva oli tuolloin vielä suloisen tietämätön siitä, että tekisi parikymmentä vuotta myöhemmin Esa Pakariselle kaksi rock and roll -kappaletta. Kyllä nykyään on mälsää -laulun (CD7/18) kertosäkeen hän laati muistikuvien! mukaan jo joskus 70-luvun alussa vanhan rokkilaulajan valitusvirreksi: "toista oli viiskytkuus/silloin rokki oli ihan uus". Hirveän fiiliksen (CD7/24) teksti on Vexin ainoa tällä levyllä, ja nimenomaan Esalle tehty. Kappaleen jäykkä säestyspuoli ei oikein kohtaa raivoisaa laulutulkintaa.

Maailman parhaalta levyltä löytyy nimimelodian ohella toki muitakin kelpo esityksiä. Pakarinen on aivan elementissään hänelle ilmeisesti ennestään tutuissa lauluissa kuten Diivaillen ja Anna pois innostuen pyytämään kitarasooloja. Pyyntöihin vastaava Björninen yrittää luoda musiikillista huumoria, mutta onnistuu Nuoren rytmin Herbert Katz -vaikutteisessa soolonpätkässä paremmin. Lasanen puhaltaa samassa kappaleessa baritonisaksofonilla suorastaan keuhkonsa pihalle ja Olen rakastuneessa hän liottelee Boots Randolphin tyyliin. Myös taustakuoron sovituksista Pentti Lasaselle täytyy nostaa hattua. Solistiyhtye Suomi versioi Nuoren rytmin albumille Neljänkympin villitys Esan rokkilevyjen innoittamana. Pakarinen ei muuten esittänyt Pakarockien tai Maailman parhaan levyn kappaleita keikoillaan, vaikka yleisö niitä kovasti toivoi.

 
Beat

Fazer/Finnlevyllä pitkään työskennellyt Osmo Ruuskanen houkutteli jo 77-vuotiaan Esan tekemään Bluebird-yhtiölleen LP-Levyn Beat vuonna -88 Osku oli 60-luvun alussa tekemään rautalankamusiikkiin keskeinen tuottaja, jonka ansiosta The Sounds sai Manchurian Beatista japanissa ison hitin 1964. Suomalaisesta uusrautalangasta tuli siellä diggaripiireissä 80-luvulla hyvin suosittuja ja 1981 perustetusta The Mustangista sen tärkein vientituote.

Yhtye säestää Pakarista Lentävässä kalakukossa (CD9/14) sekä kulkurin iltatähdessä (CD9/17) Kokoonpanolla Matti Luhtala soolo- ja Jari Aaltonen komppikitara, Timo Leinonen, Rummut, Jyrki Hautamäen tuuratessa basisti Jari Virosta. Mustangs levytti 1980-luvulla myös firman toisen tähden, Reijo Taipaleen kanssa. Luhtala vierailee soittamassa sooloja ja koridteltuja lähes kaikilla muillakin albumin raidoilla ja tuo oikeaa rautalankatyyliä ja soundia studioketjujen metritavaraan

Levyn muihin biiseihin kapellimestari-sovittaja Heikki Annala alias Niilo Pollari tilasi luottomiehensä, eli kosketinsoittaja Raimo Roihan, Basisti Tapio Salon, Rumpali Nappi ikosen sekä 60-luvun alun pseudorautalangan keskisen kitaristi Heikki Laurilan. Levy taltioitiin Helsingin Kulosaaressa sijaitsevassa Martin Brushanen studiossa, jonka isäntä oli levyttänyt rautalankaa ja 1962-64 The Savagesin rumpalina.

Pakarinen pääsi Beatilla tutun ohjelmiston pariin, esimerkiksi Kärki-Helismaan Lentävä kalakukon hän oli levyttänyt jo viidesti, ja näiden samojen tekijöiden kulkurin iltatähtti sekä kaksi vanhaa tukkijätkää (CD0/8) istuvat hänellekin mainiosti, kuten myös Kärki-Salmen en päivääkään vaihtaisi pois (CD9/10) Sävellajit valittiin sopivan maltilliseksi vanhalle laulajalle. Oieni tietokilpailukysymys Lentävästä Kalakukosta: mitä tarkoittaa säe "pyöree puuki siinä kättä ja vaehto"

Toimitin 70-luvun alussa Yleisradiolle ohjelmasarjaa Kanrikotvanen ja niinpä yein ehdotuksen samannimiseksi suorana radioitavaksi yleisötilaisuudeksi, jossa bändin ja vierailevan solistien oheella kuultaisiin myös kanjsanomaisya huumoria, esimerkiksi Severi suhosta, mutta idea ei mennyt läpi. Neatilta löytyy yksi kantrikappale Porter Wagonerin alun oerin 64 levyttämästä Green, Green Grass of Home Aaooi I. Piippon uudella tekstillä Koti (CD9/6) ja Iitin tiltussa (9/11) Piippo sanoitti Emman uusiksi nimellä Totuus Emmasta CD 9/7), jossa sormukset oli ostanut petetty sulhasmies saa kostonsa ja lätee etsimään Suhmuran Santraa. piippo pisdti uusiksi myös Sokeropalan (9/12) rekstin, jossa severi onkin yllättäen naimisissa, vaikka jenkassa vannoo pysyvänsä poikamiehenä.!

Levyllä on kaksi Pakarisen sävellystä, hänen itsensä sanoittamansa Herkkä Äidille(CD9/15) sekä Eino puumalaisen tekstittämä Vanha kanava CD9/13). Jälkimmäisen aiheena on jo toissa vuosisadalla calmistunut Varkauden Taipaleen kanava, jonka kautta kaukaisista maista seilanneet laivat kulkivat Ylä-Savoon ja Kuopioon jo Esan nuoruudessa, ja lapsuuteensa hän palaa kauniin herkässä Äidille-laulelmassa. Nämä kaksi ovatkin Pakariselle albumin tärkeimmät kappaleet. Beatin kannessa poseeraa olkisombreerossa, kirjavassa hellepaidassa ja aurinkolaseissa itsensä näköinen ja jo 77-vuotias Esa Pakarinen. Olisi luullut albumin jäävän hänen viimeisekseen, mutta levytysura jatkukin vielä!

 
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen, Elokuussa 2010, Juissi Raittinen
"Kyseessä oli tikkuviinan trokaaminen eli salamyynti"
ylös