1-3 HANURITARINAT:
Kertoili isäni minun nukkuneen makeita vauvan päiväunia hanurin soidessa. Kun sitten tuli tauko livemusiikissa, alkoi itku. Tarinoitsija ei, ehkä kasvatuksellisista syistä, kertonut kuinka raivokasta itku oli.
Oli tullut yläkerran vuokralaismies alas rappusia. Nähnyt pienen pojan "soittavan" pientä mustavalkoista pianohanuriaan edessään paksu, avattu, kuvitettu perheraamattu. Oli vuokramies kysynyt: "Mitäpä teet?" "Opettelen soittoläksyä", kuului vastaus.
Myöhemmin, jo kouluiässä, alkoivat hanuritunnit. Ensimmäinen kappale, jonka sain harjoiteltavaksi, oli Koska meitä käsketään. Soitonopettajana Feeliks Esaias, alias Esa Pakarinen. Silloin tällöin, kun isä sitten pistäytyi kotona, otettiin soittoläksy käsittelyyn. Voin kertoa, ettei edistystä harmonikansoitossa ollut juuri tapahtunut. Tosin opettelin kyllä bassopuolen kromaattisen skaalan, ennen kuin se sitten vaipui unhoon.
Pianonsoitonopettajia oli minulla kolme hyvinkin erilaista, mutta aina vain soitettiin Aaronin vihkoja. Ei niin kuin olisi mieleeni ollut, soittaa senaikaisia radiostakin kuultavia iskelmiä ja muuta musiikkia, jota olisi voinut esittää myös kavereille.
Muistelossani on aika musiikkipitoinen alku. Asiaankuuluvasti, sillä kyllä Esa Pakarinen oli varsinaisesti muusikko. Kaiken ikäänsä hän vapaat kotonaoloaikansa oli hanurin kimpussa. Lisätodisteena olkoon, notta puhelinluettelon ilmoittama ammatti oli samainen, muusikko. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, nämä Heinäveden puolen Pakariset ovat jonkin sortin soittajia, tai pelimanneja melkein kaikki tyynni. | |
VIELÄ MUSIIKISTA
Esa soitti ja oli soittanut monenkaltaisia vempeleitä elämänsä varrella. Erilaisia instrumentteja oli kotona vähän joka lähtöön. Itselleni osui käteen, sitten vähän myöhemmällä iällä kitara, huilu ja saksofoni. Rummut isä osti jostakin Tampereen kulmilta, ja ne lupasin maksaa sitten kesäkiertueen palkoista aikanaan.
Olin harjoitellut kovasti magnetofonin kanssa 60-luvun puolivälin musiikkia ja osasin monenkaltaista komppia, twistiä ja suoraa. Hankasalmella sitten oli ensimmäinen keikka, jossa soittivat Esa Pakarisen humppaorkesteri ja naisyhtye Turuttaret. Olin kovin onneton, kun piti soittaa joku samba, eikä ollut pienintäkään aavistusta, kuinka se tehtäisiin. Turuttarien rumpalilta kyselin vähän vinkkiä. Taitaisi vieläkin olla sama ajattelu päällä, mikäli kapulat tai sudit pysyisivät käsissä. |