ESA PAKARINEN 1911-1989
 
Kotisivuille
TURPA TUKKOON -TARINA
HAUSKEMMISTA ASIOISTA

Olipa keikka sitten aika pikapuolin Pohjois-Karjalassa jossain. Autoon istahti keikan jälkeen myös eräs naishenkilö kukkamekossaan. Yksin sitten istuin Chevroletissa maalaistalon pihapiirissä. Evästyksellä "siinä on avaimet lukossa, jos haluat kaksi kyläpaikkaa, aja kotiin ja kerro äidille." En ollut vielä siinä iässä, että minulla olisi ollut ajokorttia. Myöhemmin aitan ovi narahti. Isä astui autoon, ja hiljaisuuden vallitessa ajoimme Varkauteen.

Lupaan kertoilla myöhemmin myös jotakin iloisempaa, mutta ensin pari surullista koiratarinaa:

PENU

Äitini Elli näki aina töihinsä kävellessään Rajakadun ja Reilun kulmassa talon pihassa vahtikoiran, sekarotuisen. Sai koira pentueen. Kävin silloin keskikoulun alaluokkia iltapäiväkouluna. Äitini, luultavasti hälventääkseen yksinäisyyttäni, ehdotti koiranpennun hankkimista meille kotiin. Sekarotuisen narttupennun nimeksi tuli Penu. Kiva oli leikkiä sen kanssa.

Muistaakseni sain vakavia varoituksia, Penun hieman vartuttua, ettei saa päästää uroskoiria lähelle. Näin myös toimin ja tein pieniä puuklapeja, joilla sitten saatoin häätää liian innokkaita sulhasia loitommas. Tuli sitten päivä (en itse ollut ulkoiluttanut Penua), kun jotakin oli muuttunut. Penu oli pantu paksuksi. Tulee sitten myös isäni eräänä päivänä kiertueen välissä kotikäynnille. Kauheus on se, että ennen kouluunmenoa Penu ja minut laitetaan Borgwardiin (automerkki) ja viedään Varkauden teurastamolle. Sitten isäni vie minut kouluun.

 
NALLE

Nalle oli hellyttävä pieni karhukoiranpentu, Usvan sukua. Luontonsa mukaan halukas menemään koloihin, esimerkiksi talojen kivijalkojen tuuletusaukkoihin, minkä vuoksi sitä piti pitää aina kytkettynä kauppaan mennessä.

Nalle oli yksin kotona, aina koulupäivinä. Kalaliimalla rakettu suuri, kuvitettu Perheraamattu oli kiinnostava, hyvänmakuinen harraste. Ei käynyt päinsä. Niinpä Nallen oli määrä viettää päivänsä lukitussa alakerran vessassa. Raavitut olivat vessan pinko-pahviseinät ja ovi. Kun ikää tuli, karhukoira sai viettää aikaansa juoksuhihnassa ulkosalla. Aina kun jostain syystä Nalle pääsi irti, otti se pitkät hatkat, ja palaili takaisin Joutenlahteen aikojen kuluttua. Pari, kolme, neljä päivää oli reissujen pituus.

Olin ollut jo rumpalina kesäkiertueilla, kun Nalle jälleen kerran oli reissullansa, nyt pitkällä sellaisella. Löytyi selkäranka murtuneena, en tiedä mistä. Käytiin röntgenkuvassa. Oli pari päivää kotona, ei missään kovin hyvässä kunnossa. Sitten minulle kerrottiin, että Nalle on viety siitoskoiraksi kenneliin. Nalle Usvan sukua.

Esa ja Masa
kuvateksti
:
Esa ja Esa 1986
 
©Meiltähän tämä käy!! Kirja: Kansantaiteilijan elämästä, Musiikista elokuvista ja elämästä
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
ylös