Kauan ennen kuin ihminen uskaltautui avoimille ulapoille, tuhannet muut eläimet olivat lähteneet suunnattoman pitkille vaelluksille valtamerien poikki. Jo eräät varhaiset merenkulkijat olivat selvillä lintujen muuttoreiteistä, joita he käyttivät ainoina suunnistuskeinoinaan merellä oltaessa. Vielä paljon myöhemmin kun lopultakin oli opittu navigoinnin perusteet, ihminen vuosisatojen ajan joutui ponnistelemaan selvittääkseen tähtien liikkeet ja kuviot, jotka — kuten nykyisin tiedämme — ovat linnuille vaistonvaraisesti selviä.
Kaikki eläimet liikkuvat. Eräät vaeltelevat muutamien avomeren hailajien tapaan jatkuvasti pitkin ulapoita sinne tänne ruokaa etsien. Ne harhailevat maankiertäjien tavoin. Ihmisyhteiskunnassa poliittiset ja sosiaaliset olosuhteet aiheuttavat joskus sellaisia tilanteita, että lukuisat kansalaiset joutuvat lopullisesti jättämään kotimaansa ja lähtevät siirtolaisiksi.
Insinöörit selvittävät eläinten suunnistau-tumiskykyä voidakseen esimerkiksi kehittää sukellusveneiden ohjauslaitteita.
Katastrofitapauksissa eläimet muuttavat samalla tavalla. Tulivuorenpurkaukset karkottivat Havaijin riuttojen kalat vieraanvaraisempaan olinpaikkaan. Tällaisia siirtymisiä ei tule sekoittaa niihin jaksoittaisiin, säännöllisesti toistuviin muuttovaelluksiin, joita valaat, ankeriaat, sillit, lohet sekä lapintiirat tekevät talvehtimis-, lisääntymis- tai ruokailuseuduille.
Erikoista on, että vaelluskäyttäytyminen ja suunnistautumiskyky on kehittynyt niin monille eläinryhmille. Samantapaisia sisäisiä käyttäytymiskaavioita tavataan toisilleen niin etäisillä lajeilla kuin perhosilla ja ankeriailla. Lukuisat suunnistautumistekniikat toimivat eri eliöillä yhtä moitteettomasti. Millä keinoin eläimet sitten selviytynevätkin määränpäähänsä, varmoja voimme
olla siitä, että jaksoittaisiin vaelluksiin sopeutuminen on satojen sukupolvien aikana käynyt välttämättömäksi lajin säilymiselle. Paikoillaan pysyneet eläimet tuhoutuivat, ja niiden itsepintainen jättäytyminen kotiinsa ei näin päässyt toistumaan tulevissa sukupolvissa.
Biologit myöntävät, että muuttoon vaikuttaa kolme perusvirikettä: lisääntymiseen liittyvä, ravitsemukseen liittyvä sekä ilmastoon liittyvä virike. Etäisille seuduille lisääntymään siirtyvät eläimet, kuten merikilpikonnat tai Euroopan ja Amerikan ankeriaat, noudattavat lisääntymisvietin vaateita. Kun valaat ja merikilpikonnat palaavat lisääntymisvaellukseltaan, ne joutuvat vaeltamaan ravinnon hankinnan vuoksi. Tällöin ne palaavat ruokailualueilleen. Ilmastolliset tekijät esiintyvät usein yhdessä ravintotekijöiden kanssa. Esimerkiksi vaelluskalat seurailevat toisinaan ravinnonlähdettään, joka siirtyy ilmastollisista syistä. Tavallisimmin muuttokäyttäytymistä säätelevät nämä kaikki kolme tekijää.
Eläinten muuttotapahtumasta on äskettäin tullut muutakin kuin pelkästään biologinen erikoisuus. On kehittynyt uusi tiede, bioniikka, joka koettaa soveltaa eläinten laitteita ihmisen järjestelmiin. Insinöörit selvittävät biologisia navigointisysteemeitä voidakseen niiden avulla kehittää entistä herkempiä suuntimislaitteita, jotka esimerkiksi ohjailisivat sukellusveneitä merenpohjan kanjoneissa tai helpottaisivat lentokoneiden täsmällistä laskeutumista.
 |
Suojainen merenpoukama Costa Rican rannikolla on liemi-kilpikonnan massamunimisen näyttämönä. Tämän lajin kuorien, nahkan ja munien maailmanlaajuinen kysyntä on saattanut sen häviämisuhkan partaalle. |
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
